Hallongrottor

Törmäsin jossain blogissa mainintaan ruotsalaisista hallongrottor pikkuleivistä, jotka siis ovat murotaikinapikkuleipiä vadelmahillolla. Suomennos olisi lienee vadelmaluola taikka -piilo. Leivonnaisesta ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta minimuffinssivuuan takia nämä ovat minusta jotenkin juhlavan oloisia. Ja paljon helpompia tehdä kuin vaikkapa herrasväenleivät, mutta vastaavan makuisia. Ruotsin ruokakulttuuria tunteva ystäväni kertoi näiden pikkuleipien olevan länsinaapurissa klassikon asemassa. Taitavat löytyä jatkossa minunkin kahvipöydästäni usein.

Google tiesi jakaa melkoisen monta ohjetta näihin. Valitisin tieteellisesti ensimmäisen, ICAn ohjeen, joka oli saanut paljon hyvää palautteta.

Hallongrottor

22 kpl suuria keksejä (tein paljon pienempiä)

4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinhauhetta
2 tl vaniljasokeria
200 g voita

täyte
1 dl paistonkestävää vadelmahilloa

Sekoita kuivat aineet, kuutioi voi ja nypi jauhoseokseen. Muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa paloiksi. Nosta palat minimuffinivuokiin (palat voi myös pyörittää palloiksi) paina sormella kuoppa ja täytä se hillolla. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.