Äitini virkkasi joitain vuosikymmeniä sitten upean päiväpeitteen keltaisesta kalalangasta. Löydettyäni viime kesänä päiväpeitteen varaston nurkasta luulin langan kellastuneen ja aloitin valkaisuoperaation. Pesin tosi kuumassa moneen kertaan ja liottelin peitettä melkoisen tujussa klorittiliemessä. Lopussa käsissä oli äärimmäisen vaaleankeltainen peitto, tosi puhdas sellainen. Laitoin päiväpeitteen sitten komeroon odottamaan kellertävän uutta tulemista kunnes marraskuu innosti kokeilemaan pesukonevärjäystä kuukauden teemavärillä. Ja vahingossakaan en siis ottanut kuvaa alkuperäisestä väristä. Mutta tiedättehän te...
Ajattelin, että jollei valkoista niin sitten mustaa. Ja tulipa hyvä, aika rock sanoisin. (Vielä kun on kitarakin taustalla, hah) Dysonin pesukonevärit osoittautuivat toimiviksi, tosin jouduin jynssäämään myös tiivisteistä väriä, mutta sitä ei kai voi välttää. (Mä en ole kylläkään ihan varma haluanko tietää kuinka hyvin vedenpudistamot voivat nuo syntyvät kemikaalit käsitellä...)
Aion kotiuttaa tästä lähtien kaikki kirppiksellä vastaantulevat pitsipeitteet vaikkei väri olisikaan niin mieleinen. Minulla kun ei osaaminen eikä aika riitä moisten ihanuuksia luomiseen, mutta värjäämiseen kylläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti