Kävin muutamia viikkoja sitten tuunaustyöpajassa, jossa ommeltiin kierrätysmateriaaleista laukkuja, pussukoita, tossuja ja pipoja. Ihan vain esimerkiksi. Ilta oli huikean virikkeellinen, sain paljon ajatuksia ja ideoita tulevaan. Yhtenä suloisena ideana työpajasta nappasin ruusukepipon. Ekoteko olisi tietenkin ollut ommella pipo vanhasta t-paidasta, mutta kun minulla on se harmaa kangaspakan loppu...
maanantai 28. lokakuuta 2013
perjantai 25. lokakuuta 2013
Limegraavattu ja paistettu siika
Mulla alkaa välittömästi soida repeatilla muskarin rallattelu "siika, sulkava, matikka, muikku..", kun vaan kirjoitankaan tuon mainion ruokakalan nimen. Soimasin itseäni taas patalaiskuudestani kalan laiton suhteen. Miksi siellä kalatiskillä ei voi asioida tiuhempaan. Graavisiika paistinpannulla voissa paistetun mallasleivän kanssa olisi aika fiini tarjottava mille tahansa ruokavieraille. (Salaattipeti toki olisi silloin ihan asiaa.) Saati sitten puolikuntoisten lasten kanssa.
Limegraavattu siika
2 (noin 600 g) siikafileetä
2 limetin mehu (käytin vain yhden)
2-3 rkl karkeaa merisuolaa
3-4 tl sokeria
6-10 kokonaista valkopippuria (rouhaisin myllystä pari kertaa)
1 dl tillisilppua
Purista halkaistujen limettien mehu puoliksi molemmille fileille lihapuolelle. Hiero päälle suolaa ja sokeria. Murskaa valkopippurit ja ripottele fileille. Sirottele päällimmäiseksi kerrokseksi tillisilppu. Laita kalat lihapuoli vastakkain. Kääri tiukasti folioon ja laita paketti muovipussiin.
Anna graavautua jääkaapissa yön yli (tai pakasta). Siivoa tilli ja muut irtoavat mausteet pois. Leikkaa fileistä mahdollisimman ohuita siivuja kalan nahkaan asti. Tarjoile limelohkojen kanssa.
Ja sitten maailman yksinkertaisin ruoka siiasta, nämä suomustetut siikafileet paistettiin voissa nahkapuolelta rapsakoiksi ja nopeasti vielä sisäpuolelta. Päälle suolaa ja pippuria ja voilaa. Assistenteista ei ollut mitään apua lisäkkeiden kanssa, siis omaperäisesti perunaa, porkkanaa ja kermaviilikastiketta, joka on unohtunut näköjään jonnekin.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Kaurainen peltileipä
Leivomme nykyään todella usein leipää. Tuore on leipä on hyvää, mutta sen tekemisessä on myös kolmevuotiaalle askaretta mittaamisten ja maisteluiden kanssa. Ja tässä ohjeessa saa vielä pistelläkin. Tunnustan muovailevani mieluummin taikinaa kuin muovailuvahaa, vaikka onhan sekin väillä ihan hauskaa. Kaurainen peltileipä on kivuton valmistettava ja siitä on näppärä sujauttaa palaset suoraan pakasteesta paahtimeen. Ohje on hieman muokaten Elovenan, mutta teen leivän vain ohuempana kahdelle pellille, jotta saan palat sopimaan paahtimeen.
Kaurainen peltileipä
2 pellillistä (tai yksi paksumpi peltileipä)
5 dl vettä/maitoa
4 dl kaurahiutaleita
1 pss kuivahiivaa
1½ tl suolaa
1 rkl siirappia
50 g voita, margariinia, taikka ½ dl öljyä
n. 7 dl hiivaleipävehnäjauhoja
Sekoita +42-asteiseen (reilusti kädenlämpöiseen) veteen kaurahiutaleet, joiden joukkoon kuivahiiva on sekoitettu. Lisää suola, sokeri, huoneenlämpöinen rasva ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Kaaviloi taikina kahdelle leivinpaperoidulle pellille. Anna kohota hetken, pistele leivät ja leikkaa levyt taikinapyörällä paloiksi. Paista 250 asteessa vaaleanruskeaksi.
Kaurainen peltileipä
2 pellillistä (tai yksi paksumpi peltileipä)
5 dl vettä/maitoa
4 dl kaurahiutaleita
1 pss kuivahiivaa
1½ tl suolaa
1 rkl siirappia
50 g voita, margariinia, taikka ½ dl öljyä
n. 7 dl hiivaleipävehnäjauhoja
Sekoita +42-asteiseen (reilusti kädenlämpöiseen) veteen kaurahiutaleet, joiden joukkoon kuivahiiva on sekoitettu. Lisää suola, sokeri, huoneenlämpöinen rasva ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Kaaviloi taikina kahdelle leivinpaperoidulle pellille. Anna kohota hetken, pistele leivät ja leikkaa levyt taikinapyörällä paloiksi. Paista 250 asteessa vaaleanruskeaksi.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Omena-rahkapiirakka
Rahkastahan pidän kovasti leivonnaisissa, mutta omena ja rahkan yhdistelmää en muista testanneeni. Törmättyäni seuraavaan ohjeeseen, tuli tämä kokemuksen puute korjattua. Nyttemmin jo useampaan otteeseen. Seuraavalla kerralla sujautan rahkan sekaan vielä rusinoita...
Ohjeen kirjoittaja ohjeistaa maistelemaan piirakkaa vasta seuraavana päivänä. En tietenkään uskonut vaan maistoin heti. Olisi kannattanut totella ohjetta, piirakka oli uunituoreena melko mitäänsanomatonta. Seuraavana päivänä maku oli sitten kehittynyt ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Piirakkaomenina minulla oli ainoaa kotimaista mitä kaupassa oli. Aika kiva, että kaupasta on tänä syksynä on saanut edes tätä yhtä lajiketta kotimaisena.
Omena-rahkapiirakka
(8–10 annosta, halkaisijaltaan noin 24-senttiseen irtopohjavuokaan)
Pohjataikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
Täyte:
400 g (2 purkkia) maitorahkaa
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Päälle:
2–3 hapahkoa omenaa
kanelia
Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan (∅= noin 24 cm) pohja leivinpaperilla.
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää muna sekä kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille jauhoja apuna käyttäen. Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin. (Voit säästää tiskiä käyttämällä samoja välineitä, joilla teit pohjataikinan.) Kaada täyte pohjan päälle. Viipaloi omenat ja lado niitä vieretysten täytteen päälle. (Voit painaa omenat osittain täytteen sisään, jolloin saat mahtumaan enemmän omenaviipaleita.) Ripottele lopuksi pinnalle kanelia.
Paista uunin alatasossa 180 asteessa noin 60 minuuttia. Peitä kakku leivinpaperilla jos se uhkaa tummua paiston aikana liikaa. Jäähdytä ja irrota vuoasta. Tarjoa kakku jääkaappikylmänä, mielellään seuraavana päivänä.
Ohjeen kirjoittaja ohjeistaa maistelemaan piirakkaa vasta seuraavana päivänä. En tietenkään uskonut vaan maistoin heti. Olisi kannattanut totella ohjetta, piirakka oli uunituoreena melko mitäänsanomatonta. Seuraavana päivänä maku oli sitten kehittynyt ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Piirakkaomenina minulla oli ainoaa kotimaista mitä kaupassa oli. Aika kiva, että kaupasta on tänä syksynä on saanut edes tätä yhtä lajiketta kotimaisena.
Omena-rahkapiirakka
(8–10 annosta, halkaisijaltaan noin 24-senttiseen irtopohjavuokaan)
Pohjataikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
Täyte:
400 g (2 purkkia) maitorahkaa
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Päälle:
2–3 hapahkoa omenaa
kanelia
Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan (∅= noin 24 cm) pohja leivinpaperilla.
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää muna sekä kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille jauhoja apuna käyttäen. Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin. (Voit säästää tiskiä käyttämällä samoja välineitä, joilla teit pohjataikinan.) Kaada täyte pohjan päälle. Viipaloi omenat ja lado niitä vieretysten täytteen päälle. (Voit painaa omenat osittain täytteen sisään, jolloin saat mahtumaan enemmän omenaviipaleita.) Ripottele lopuksi pinnalle kanelia.
Paista uunin alatasossa 180 asteessa noin 60 minuuttia. Peitä kakku leivinpaperilla jos se uhkaa tummua paiston aikana liikaa. Jäähdytä ja irrota vuoasta. Tarjoa kakku jääkaappikylmänä, mielellään seuraavana päivänä.
torstai 17. lokakuuta 2013
Kettupipo
Ompeluharjoitukseni jatkuvat edelleen yksinkertaisella linjalla. Oranssia kangasta jäi sattumoisin pieni pala tähteelle eräästä tilaustyöstä (kiitos sukulaiset ;)). Isoveli sai siitä kettupipon.
Ohje ja kaava löytyvät ystävällisesti täältä. Mukavaa, että toiset jaksavat, minulla kun on ajankäytöllisiä vaikeuksia kaavojen hankinnassa =)
maanantai 14. lokakuuta 2013
Kalapuikot ja tartar-kastike
Kotitekoiset kalapuikot eivät valmistu ihan yhtä sutjakkaan kuin pakastealtaan versiot, mutta maku palkitsee. Käytin aiemminkin postaamaani ohjetta. Kalapuikkojen kaveriksi sekoittelin Pastanjauhajien innoittamana "kevyen" tartar-kastikeen. Ihanaa.
1 sitruunan kuori
Juustokuorrutetut kalapuikot
ohje Mairen kotikeittiö
n. 500 g seifilettä viipaleina
1 leivitys:
1-1 ½ tl suolaa
valkopippuria
1 dl vehnäjauhoja
2 leivitys:
0,75 dl korppujauhetta
0,75 dl juustoraastetta
1 muna
paistamiseen margariinia tai voita
1 leivitys:
Sekoita suola ja pippuri vehnäjauhoihin. Kieritä kalapalat ensiksi jauhoissa.
2 leivitys:
Sekoita korppujauhot ja juustoraaste. Kastele jauhotettu kala kevyesti
sekoitetussa kananmunassa ja kierittele sitten
korppujauho-juustoseoksessa.
Kuumenna runsaasti rasvaa paistinpannussa ja paista kalat
kullanruskeaksi 3-4 minuuttia / puoli. Älä päästä pintaa tummumaan. Älä
valele paistopintaa niin saat paistopinnasta rapean.
Tartarkastike
6 rkl majoneesia (tai turkkilaista jogurttia/kermaviiliä osa)
1 rkl kapriksia, valutettuna ja hienonnettuna1 sitruunan kuori
yrttejä (tilli, ruohosipuli)
Sekoita 6 rkl majoneesia ruokalusikalliseen kapriksia,
raastettuun sitruunan kuoreen (käytin mehun, kun ei ollut luomusitruunoita) ja ruokalusikalliseen tuoretta tilliä.
Sekoita ja pistä jääkaappiin viilenemään.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Valkosuklaa-pekaanipähkinäkeksit
Väsään tasaiseen tahtiin kaikenlaisia keksikokeiluja ja lopussa muistan, että onhan niitä hyviä, helppoja ja toimivia ohjeita tosiaan olemassa. Tässä eräs kestosuosikeistani, jonka suosituksen olen saanut Maijalta. 3-vuotias nimittää näitä cookiokekuiksi ja söisi äitinsä tapaan näitä määrättömästi.
Olen tavannut nykyään pakastaa taikinan valmiina pötkönä pakkaseen, josta voi sitten leikata keksihampaan kolottaessa siivuja uuniin.
Valkosuklaa-pekaanipähkinäkeksit
150 g voita
1 1/4 dl (ruoko)kidesokeria
1 1/4 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
3 1/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
n. 2,5 dl sattumia (eli tässä
tapauksessa valkosuklaata ja pekaanipähkinöitä)
Vatkaa pehmeä voi, sokeri,
fariinisokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna.
Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda ja suola keskenään ja
lisää joukkoon parissa erässä. Lisää lopuksi rouhitut sattumat.
Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla,
nostele ruokalusikalla taikinasta nokareita pellille. Paista noin 200
asteessa 10-12 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat kauniin
vaaleanruskeita ja kypsiä myös pohjasta. Paistoin isohkoja kakkusia
vain kymmenisen minuuttia. Näin ne jäivät vähän sitkeiksi ja
meheviksi sisältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)