Lapsiperheen ruokapöydästä tai oikeastaan sen peitteestä

Ennen lapsia ei ruokapöydällemme todellakaan levitetty minkään sortin muovilärpäkettä. Lasten myötä tämäkin periaate haudattiin. Kuiva puuro nimittäin irtoaa vanhan pöydän pinnasta toooodella vaikeasti. Kolmen vuoden empiirisen tutkimuksen jälkeen olen tullut tulokseen, että kernit ovat huonoja ja vahakankaissakin olisi toivomisen varaa. Vahakankaissa ongelma on että porkkana ja tomaatti värjäävät ne tahraiseksi. (Auringon valo tosin valkaisee näitä tahroja yllättävän hyvin.) Kalliit vahakankaat eivät välttämättä ole käytössä yhtään laadukkaampia kuin halvat. Tosin kalliit ovat paremman näköisiä. Ja sitten kun sen sievän ja toimivan vahakankaan löytää niin vuoden käytön jälkeen kuosi voi jo alkaa kyllästyttämään.

Viikonloppuna olin jo tilaamassa pleksiä tai lasilevyä pöydän kanneksi, mutta eihän se jatkettavan pöydän kanssa toimi. Lopussa päätin ostaa sievän kankaan ja päälle värittömän vahakankaan (Jyskistä hintaan 4,99€/m). Yhdistelmä näyttää siltä mikä se on, muovilta liinan päällä. Mutta värittömästä vahakankaasta tahrat irtoavat kivutta ja pöydän ilmekin voi vaihtua aiempaa useammin. Miinuksena, että muoviliina liukuu jonkin verran pöytäliinan kanssa, eikä laskeudu reunoista ihan täydellisen hyvin. Hyviä puolia on kuitenkin enemmän kuin huonoja tälla haavaa.