Lindströminpihvit ja oodi ruskealle kastikkeelle

Lindströminpihvit löytyvätkin jo entuudestaan täältä, mutta miksen ole koskaan vouhkannut perinteisestä ruskeasta kastikkeesta? Ihana ruskea kastike on arkiruokien aatelia, eikä yhtään vanhanaikaista minun mielestäni.

Pihvien ohje on täällä.

 

Niin ja se ruskeakastike. Sen jokainen taitaa tehdä tavallaan, mutta Kotivinkistä löytyi tämä.

Ruskea kastike

4 dl voimakkaan makuista lihalientä

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

mustapippuria, suolaa

Kiehauta lihaliemi. Lämmitä pannu, sulata voi, lisää vehnäjauhot. Ruskista jauhoja koko ajan sekoittaen, kunnes seos muistuttaa väriltäänkinuskia. Kaada kuuma liemi suurukseen sekaan ja kiehauta. Keitä hiljalleen 5-10 minuuttia. Mausta.

Kasvit ovat kodin kaunistus?

"Äiti onko tämä kukka kaunis?" kysyi 3-vuotias  mallaillessani kummituspensasta kotiimme. Vastasin totuudenmukaisesti että ei ole. Olisiko kummistuspensaalle eli corocia cotoneasterille vaikkapa vinkeä parempi kuvaus?

Kummituspensas löytyi puutarhamyymälästä kanervoiden vierestä, joten ilmeisesti tämä olisi enemmän ulkokasvi. Mutta koska Design Marketissakin tätä myytiin sisäkasvina, niin minäkin sijoitan kasvin sisätiloihin. Ruukussa tullut hoito-ohje käskee sijoittamaan kasvin valoisaan ja kastelemaan maltillisesti. Hauska nähdä tuleeko meistä kahdesta ystäviä.

Lapsiperheen ruokapöydästä tai oikeastaan sen peitteestä

Ennen lapsia ei ruokapöydällemme todellakaan levitetty minkään sortin muovilärpäkettä. Lasten myötä tämäkin periaate haudattiin. Kuiva puuro nimittäin irtoaa vanhan pöydän pinnasta toooodella vaikeasti. Kolmen vuoden empiirisen tutkimuksen jälkeen olen tullut tulokseen, että kernit ovat huonoja ja vahakankaissakin olisi toivomisen varaa. Vahakankaissa ongelma on että porkkana ja tomaatti värjäävät ne tahraiseksi. (Auringon valo tosin valkaisee näitä tahroja yllättävän hyvin.) Kalliit vahakankaat eivät välttämättä ole käytössä yhtään laadukkaampia kuin halvat. Tosin kalliit ovat paremman näköisiä. Ja sitten kun sen sievän ja toimivan vahakankaan löytää niin vuoden käytön jälkeen kuosi voi jo alkaa kyllästyttämään.

Viikonloppuna olin jo tilaamassa pleksiä tai lasilevyä pöydän kanneksi, mutta eihän se jatkettavan pöydän kanssa toimi. Lopussa päätin ostaa sievän kankaan ja päälle värittömän vahakankaan (Jyskistä hintaan 4,99€/m). Yhdistelmä näyttää siltä mikä se on, muovilta liinan päällä. Mutta värittömästä vahakankaasta tahrat irtoavat kivutta ja pöydän ilmekin voi vaihtua aiempaa useammin. Miinuksena, että muoviliina liukuu jonkin verran pöytäliinan kanssa, eikä laskeudu reunoista ihan täydellisen hyvin. Hyviä puolia on kuitenkin enemmän kuin huonoja tälla haavaa.

Ompeluharjoituksia -ruttupipo

Myivät minulle kangaskaupassa harmaasta trikoosta pakan lopun edullisesti. Kaikki harjoituspiponi syntyvät siis nyt harmaina, onneksi sitä on helppo piristää jollain muulla värillä. Vaikkapa mustalla =)

Moda-lehden (7/12) ohjeella tehtyä pipoa on näkynyt paljon blogeissa, eikä suotta, sillä pipo on helppo tehdä ja ainakin minusta oikein veikeän näköinen. Lainasin lehden kirjastossa, mutta esimerkiksi täältä näet mallin ja teko-ohjeen.

Pienet koristekurpitsat

Olen manaillut koko syksyn etten istuttanut kolmesta lavankauluksestani yhteen koristekurpitsoita. Haaveilen kokonaisesta kurpitsakorista ulkoportaille, mutta nämä muutamat kelvatkoon. Ensi kevääksi muistiin siis näidenkin siemenpussin hankkiminen!

Syklaami, muratti, kahta eri  keijunkukka, kuparisara.

Omenainen saaristolaisleipä

Löysin varastosta monta purkkia omenahilloa, joiden olemassaolon olin unohtanut. Hädissäni olen koettanut keksiä hillolle käyttökohteita, joten Tyrniä ja tyrskyjä -blogin saaristolaisleipä valikoitui heti julkaisunsa jälkeen ruokalistallemme. Koko perheemme pitää makeista mallasleivistä, eikä tämäkään ohje tehnyt poikkeusta. Maukkautensa lisäksi mallasleivät ovat hävyttömän helppoja tehdä. Leipä maistuu hyvältä maustamattoman tuorejuuston kanssa, tosin eräs taloudessamme pitää yhdistelmää kummallisena. 

Omenainen saaristolaisleipä

• 0,5 l piimää
• 1 pala hiivaa
• 1,5 dl kaljamaltaita
• 1,5 dl kaurahiutaleita
• 2 dl ruisjauhoja
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl siirappia
• 1 dl omenahilloa
• 1,5 tl suolaa

Haaleaan piimään sekoitetaan ensin hiiva ja sitten muut aineet. Kaadetaan taikina vuokaan ja annetaan nousta kunnolla. Paistetaan 175 asteessa reilusti yli tunti. (Voidellaan paistamisen välillä siirappi-kahviseoksella., jos muistaa)  Taikinasta tulee yksi leipä, mutta ohje on helppo kaksinkertaistaa ja tehdä kaksi leipää kerralla.

Kantarellit ja syyskukat

Olen nähnyt elämässäni yhden kantarellin luonnossa. Ei kasva nämä herkut kotiseudulla, eikä niitä ole löytynyt omilla harvoilla sieniretkillä täällä etelässäkään. Onneksi muut ovat onnekkaampia, ystävättären vanhemmat lahjoittivat toistakymmentä litraa sieniä. Olin aika otettu!

Yritin lahjoa sienestäjiä tuoreella leivällä, toivottavasti korvaus oli riittävä.

Omat syyskukatkin jäivät kotiloiden invaasion vuoksi heikoiksi. Markkinoilta sai onneksi lohdutukseksi syyskukkakimpun. Näitä, kun kylväisi ensi keväänä onnistuneesti niin olisipa kaunista. Pientä auringonkukkaa, tsinniaa, komeamaksaruohoa. Mutta mitä nuo kaikki muut ovat...

Tosi suklaiset suklaakuppikakut (munaton ja maidoton)

Meillä oli ihania päivällisvieraita, joille syötin hirmuisen suklaisia suklaakuppikakkuja. Nämä olivat ehkä hieman aikuisempaan makuun, juuri tuon tumman suklaan takia, mutta rakenteeltaan tosi hyviä munattomia leivonnaisia. Ohje on Ihanat kuppikakut -kirjasta (Kiiski&Ehnqvist), jonka hankkimista suosittelen lämpimästi! Osa kirjan tuotosta menee kotimaassa lapsiperheitä auttavalle Hope-yhdistykselle. Lisäksi kirjan ohjeet ovat todella hyviä, joskin miinuksena täytyy sanoa, että kirjassa heiluu julkimoita ihan irrallisesti, joka ainakin minua härkkii.

Suklaakuppikakut

munaton, maidoton

n. 12 kpl

3 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 ½ tl ruokasoodaa
1 ½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g tummaa, maidotonta suklaata karkeana rouheena (tai pähkinä/mantelirouhetta, kuivattuja karpaloita)
2 dl vettä (tai kahvia, kookosmaitoa, appelsiinimehua tms)
100 g sulatettua kasvismargariinia

Sekoita kuivat aineet ja suklaarouhe. Kääntele joukkoon vesi ja jäähtynyt margariini. Annostele vuokiin ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Kuorrutus:
50 g tummaa suklaata sulatettuna
100 g kasvismargariinia
2 ½ dl tomusokeria

Vaahdota margariini kuohkeaksi ja vatkaa jäähtynyt suklaasula sekaan. Lisää tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Jos seos muuttu rakeiseksi, lisää hieman vettä, kunnes koostumus on sopiva pursotettavaksi. Kuorruta jäähtyneet kuppikakut ja koristele halutessasi.