lauantai 31. elokuuta 2013

Focaccia

Olin jostakin syystä unohtanut focaccian pitkäksi aikaa, kunnes Kanelia ja kardemummaa -blogi muistutti minua tämän leivän olemassaolosta. Ohjeesta poiketen teen aina vain yhden peltileivän, alla alkuperäinen kahden pienenmmän leivän ohje.  Focacciaa helpompaa leipää ei taida ollakaan. Tämä versio on tehty vallan pelkästään täysjyvävehnäjauhoista (Sunnuntain) ja toimi yllättävän hyvin. Eli ei maistunut ihan pelkästään terveelliseltä. Väliin mätin päivälliseltä jäänyt salaatti ja paahtopaistia ja herkkuiltapala oli valmis.








FOCACCIA, perusohje

2 LEIPÄÄ

25 g (1/2 palaa) tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 rkl siirappia tai hunajaa
1/2 rkl hyvälaatuista suolaa
1/2 dl oliiviöljyä
3 dl hiivaleipäjauhoja
noin 5 dl vehnäjauhoja


Päälle:
oliiviöljyä
sormisuolaa
JA
punasipulirenkaita
TAI
5 oksaa tuoretta rosmariinia, oliiviöljyä, sormisuolaa (parmesaania raastettuna)


1. Murenna hiiva kulhoon ja lisää joukkoon kädenlämpöinen vesi sekä siirappi ja suola. Sekoita kunnes hiiva liettyy. Lisää joukkoon oliiviöljy.
2. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen jauhot ja alusta taikina.
3. Kohota taikinaa kulhossa leivinliinalla peitettynä noin 45 minuuttia tai kunnes se on kooltaan noin kaksinkertainen.
4. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
5. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle, jaa kahdeksi yhtä suureksi palaksi, vaivaa ja pyöritä palloiksi. Taputa ne sen jälkeen noin 1 1/2 cm paksuiksi levyiksi uunipellille leivinpaperin päälle.
6. Kohota leivät kaksinkertaiseksi leivinliinan alla.
7. Paina sormillasi leipien pintaan pieniä, syviä kuoppia. Valuta niiden päälle oliiviöljyä ja ripota päälle sormisuolaa sekä valitsemasi "mausteet": viipaloi punasipulit ohuiksi renkaiksi. Rosmariinifocacciaa varten murskaa rosmariinilehdet huhmaressa, lisää joukkoon oliiviöljyä ja sormisuolaa. Levitä rosmariiniöjy leivän pinnalle. Voit halutessasi lisätä päälle vielä parmesaaniraastetta.
8. Kypsennä leipiä uunin keskiosassa noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita.

tiistai 27. elokuuta 2013

Mustapaputäytteiset quesadillat

Törmäsin taannoin ruokablogeja selaillessani reseptiin, joka piti testata. Ja lainatakseni Kädenvääntöä -blogia totean samoin "Halleluja, kädet ilmaan!" Ohje on niin yksinkertainen, helppo ja hyvä, että ansaitsisi tulla seuraavaksi ruokablogien hitiksi. Siis kokeilkaa!

Jostakin päähänpistosta värkkäsin viimeksi tortillalätyt itse. Ovathan ne ihan sata kertaa parempia kuin kaupan lätyt, mutta leyhyteltyäni palohälytintä muutamaan otteeseen voi olla etten jaksa ihan vasta tarttua kaulimeen. Lienen maininnuntkin, että inhoan korvapuustitaikinaa ohuempien levyjen kaulimista. Alla myös lättyjen ohje, jos siihen joskus on aikaa.

p.s. olen saanut kuvan kanssa apua. Taas.


Kuten kuvasta näkyy, myös napero syö näitä. Silloin jätän chilin pois.


Mustapaputäytteiset quesadillat
5-6 tortillaa
purkki mustapapuja (170g huuhdeltuina ja valutettuina)
puolikas chili
2 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
1/3 sitruunan mehu
ripaus suolaa
mustapippuria
+ juustoraastetta
Huuhtele ja valuta pavut. Muussa ne haarukalla mössöksi, lisää sekaan pieneksi pilkottu chili (poista siemenet) sekä pieneksi pilkotut valkosipulinkynnet. Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi, heitä joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, purista joukkoon sitruunan mehu. Sekoita ja anna makujen tekeytyä jääkaapissa n. 15 minuuttia. Lusikoi toiselle puolelle tortillaa, levitä toiselle puolelle juustoraaste. Taita tortillat puoliksi ja paista molemmin puolin pannulla. Tarjoile ranskankerman kanssa!
Tortillat 
5 ½ dl (durum)vehnäjauhoja
½ tl suolaa
½ dl öljyä
2 dl vettä
Sekoita ainekset keskenään kimmoisaksi taikinaksi. Leivo taikinasta tanko ja jaa se 10 osaan ja pyörittele jokaisesta pulla.Kauli valmistamasi taikinapallot paistinpannusi kokoisiksi pyöreiksi levyiksi. Paista tortilloja ilman rasvaa paistinpannulla molemmin puolin niin, että tortilla saa hivenen rusehtavia pilkkuja.

maanantai 26. elokuuta 2013

Laiskurin herrasväenleivät

Pidän vadelmahillolla täytetyistä lusikka- ja herrasväenleivistä, mutta en niihin liittyvästä työmäärästä. Oikotie onneen löytyi, kun älysin rullata taikinasta pötkön jääkaappiin josta sitten leikkasin sitten ohuita siivuja. Ihan tasakokoisia pikkuleivistä ei tullut, mutta välttää minulle.



Laiskurin herrasväenleivät 

keksitaikina Lindholm: Pala kakkua

5 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ dl tomusoekria
300g kylmää voita
½-1 rkl kylmää vettä

Väliin vadelmahilloa
pinnalle Siro-sokeria

Sekoita kuivat aineet, kuutioi voi ja nypi (käytin konetta) ne jauhoseokseen. Lisää vesi ja sekoita seos nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa taikinaa. Jaa taikina kahtia ja rullaa kaksi pötköä. Nosta pötköt jääkaappiin ainakin tunniksi. Leikkaa veitsellä ohuita kiekkoja, nosta kiekot leivinpaperille ja paista 175 asteessa kunnes niissä on hieman väriä. Paistoaika riippuu keksien paksuudesta, noin 7 minuuttia.

Täytä jäähtyneet pikkuleivät vadelmahillolla, paina kaksi keksiä vastakkain. Kierittele keksi Siro-sokerissa.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

1+3 päivät

Vietimme eilen tuplasynttäreitä hienossa säässä kummien ja isovanhempien kanssa. Hulinaa oli sen verran, että kuvaaminen jäi melko vähälle. Pääruokana olleesta moussakasta ei tullut yhtään näpsyä, tosin ruokaa jäi sen verran että ehdin  vielä kaivaa kameran esiin. Kakut kynttilöineen tulivat sentään muutamaan kuvaan mukaan.




Isompi syntymäpäiväsankari toivoi muumikakkua. Päädyin helppoon, krouviin mutta maistuvaan toteutukseen, jota olen tehnyt usein aiemminkin. Kakussa on suklaakakkupohja, joka romahtaa jäähtyessään. Kraateriin laitoin kermavaahtoa, hakattua suklaaminttua, pensasmustikoita ja vadelmia. Tulevia leipomisia ajatellen pitää muistaa jauhottaa vuuan reunat leivinpaperin käyttämisen sijaan jotta reunat olisivat kuvauksellisemmat. Tuplakokoisen kakun sijaan molemmat pojat saivat omat kakkunsa ja kynttilänsä.





Romahtava suklaakakku

Maku-lehti
10 palaa

Pohja
250 g tummaa suklaata
150 g voita
2 dl sokeria
6 kpl munaa
3/4 dl vehnäjauhoja
2 rkl sitruslikööriä

Täyte
2 dl vispikermaa
Sulata paloiteltu suklaa ja rasva kattilassa miedolla lämmöllä. Anna jäähtyä hieman. Voitele ja jauhota (Ø 24–26 cm) irtopohjavuoka. Vatkaa munat ja sokeri kestäväksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon jauhot siivilän läpi sekä hieman jäähtynyt suklaa ja sitruslikööri. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 180 asteessa 35–40 minuuttia. Jäähdytä kakku. Kakun keskusta vajoaa leivonnaisen jäähtyessä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Levitä seos kakun pinnalle.
 

Muumikoristeet on tehty esikoisen kummitädiltä lainatuilla mainioilla muotoitella sokerimassasta. Pikkuveljen kakussa oli luonnollisesti Pikku Myy.





Kahvipöydässä oli lisäksi laiskan emännän herrasväen leipiä, joihin palaan. Isoveli suunnitteli pakkaavansa keksit kerhoon mukaan evääksi. Äitinsä poika. Kerhoa on ensimmäinen viikko takana ja ukko on jäänyt sinne oikein mielellään ja reipastunut hurjasti huomattuaan itsekin olevansa iso poika. Nyyhkis.



perjantai 16. elokuuta 2013

Tortano eli täytetty leipä

Perjantai on itseoikeutettu pitsapäivä. Mutta joskus voi livetä säännöistä. Viskasin lähes samat aineet kuin lempipitsaani Leilan Vielä yksi pala -kirjasta löydettyyn täytettyyn leipään. Ja hyväähän tämäkin oli ja lisäksi paljon helpompaa sohvalla syötävää kuin pitsa. Durumvehnäjauhot ja toinen paketti kinkkua uupuivat, tosin lopputulos oli ilmankin mainio. Täytetty leipä olisi aika kiva lounastarjottava ruokakaisan salaatin kanssa tai sitten piknikvieminen. Tai sitten perjantaiherkku.








Tortano eli täytetty leipä

15 g tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl suolahiutaleita (sormisuolaa, jos käytät tavallista suolaa, vähennä määrää)
2,5 dl durumvehnäjauhoja
4 dl erikoisvehnäjauhoja


täytteeksi
200 g mozzarellaa siivuina
200 g ilmakuivattua kinkkua
puntti basilikaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää joukkoon loput aineet ja viimeisenä jauhot. Vaivaa kimmoisaksi ja kohota kulhossa peitettynä noin 40 minuuttia tai kaksinkertaiseksi. Taputtele n. 1 cm levyksi (eli ei kaulita, jotteivat ilmakuplat karkaisi) ja ripsi pintaan täytteet. Jätä yläkulmaan muutaman sentin mittainen alue, jossa ei ole täytteitä, ja voitele se vedellä (voitelu auttaa rullaa pysymään kasassa). Rullaa taikina kääretortun tapaan ja siirrä leivinpaperille uunipellille. Taivuta rullasta ympyrä painelemalla rullan päät kiinni toisiinsa. Kohota vielä noin 30 minuuttia ja paista sitten 200-asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. 

torstai 15. elokuuta 2013

Kesäpäivänhattu

Kyllä sää voikin muuttua nopeasti, viime viikon kesä muuttui tällä viikolla syksyksi. Myös pihan kukat voi siis vaihtaa syystäkin toisiin. Oli minulla huono omatunto kärrätessäni vielä kohtuullisessa kunnossa olleita kesäkukkia biojätteeseen, mutta entäs jos vain kyllästytti niiden katselu? Kesäpäivänhatut suorastaan huusivat päästä pihaani, minkä siinä sitten mahtoi.






Parvekeviljelylaatikossa punoittavat tomaatit, yksi ainokainen pensastomaatti on ahkeroinut oikean jättäsadon. Tukikeppeihin olisi voinut satsata jo keväämmällä...


maanantai 12. elokuuta 2013

Voisilmäpullat

Pulla on ihan parasta. Mainion vinkin voisilmäpullien tekoon olen saanut Maijalta. Kun ripsii pullan päälle korppujauhoja, ei voi karkaa turhaan leivonnaisesta pois. Maiskis.





Voisilmäpullat

5 dl maitoa
2 dl sokeria
1 muna
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
2 ps kuivahiivaa
13-15 vehnäjauhoja
150-200 g voita

Täyte:
n. 50 g voita
0,5 dl sokeria
0,5 dl korppujauhoja

Voiteluun:
1 kananmuna

Sekoita 42 asteiseen (reilusti kädenlämpöinen) maitoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Vispilöi taikinanesteeseen osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kinmoisaksi. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia (kaksinkertaiseksi).

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina n. 20-24 osaan ja pyörittele pulliksi. Anna kohota puolisen tuntia liinalla peitettynä.

Valmista sillä aikaa täyte. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin sokeri ja korppujauhot. Voitele kohonneet pullat munalla. Paina pullien keskelle syvennys ja täyte se voiseoksella. Paista pullia 225 asteessa uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kahteen kertaan marinoitu possunfilee

Tarjosin rapujuhlissa kylmänä alkuruokana kahteen kertaan marinoitua possun sisäfilettä, koska en halunnut heilua yhtään enempää kuin oli pakko keittiössä. Tämä sopikin hyvin illan teemaan, sillä lihan pystyi valmistelemaan etukäteen ja se vain parani odotellessaan. Mainio ohje, tätä täytyy tehdä vastakin. Tosin tuon ensimmäisen marinadin suolamäärä vähän arvelutti, olen oppinut että suola marinadissa vetäisi lihasnesteitä pois. Tein kuitenkin ohjeen mukaan, eikä lopputuloksessa siis ollut moitetta. Niin ja ohje on Hyvä terveys -lehdestä, kuten säntillisistä ja pienistä öljymääristä voi ounastella. Vihreä soosi on rucolakastike.




Kahteen kertaan marinoitu porsaanfilee

1 possun sisäfile n. 600 g

Marinadi 1 :

2 rkl rypsiöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
1 rkl dijonsinappia
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia

Puhdista liha kalvoista, sekoita marinadi ja laita lihan kanssa pussiin. Kääntele pussia välillä ja anna marinoitua vähintään tunteja.

Ota liha lämpenemään ja grillaa hyvä paistoväri, kääri liha folioon ja tuikkaa lihalämpömittari. Minusta possulle riittää 65 astetta sisälämmöksi (sehän nousee vielä tuosta), mutta tästä voidaan kiistellä. Vaihtoehtoisesti paista lihaan paistoväri pannulla ja laita liha uuniin 200 asteeseen mittarin kanssa.

Anna fileen jäähtyä täysin kylmäksi jääkaapissa, leikkaa filee mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja valele marinadi 2 pintaan. Liha voi huoletta maustua seuraavaan päivään.

Marinadi 2

½ dl rypsiöljyä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl vettä
2 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
½ dl hienonnettua tuoretta basilikaa


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Rapujuhlat

Olimme suunnitelleet rapujuhlia opiskelukavereille vuosikymmenen ajan, mutta aina vain juhlat ovat jääneet järjestämättä. Eilen saimme viimeinkin elokuun ensimmäisen viikonlopun (toivottavasti) perinteen polkaistua käyntiin.

Ravut ovat näyttävää tarjottavaa, pöytä ei juuri muita koristeita kaipaa kuin kruunutilliä ja sitruunaa.



Erään lähisukulaisen kauhuksi väsäsin kuitenkin itse kukkakimpun kukkakaupan ja oman pihan antimista. Vähän teki tiukkaa löytyy mitään kotiloilta säästynyttä. Sidontakurssi  olisi poikaa.



Alkuun söimme kahteen kertaan marinoitua grillattua possun sisäfilettä salaatin ja perunoiden kanssa. Ohjeeseen palaan, tätä tulen tekemään jatkossakin.


Possun ja rapujen kaveriksi sopi kuin nenän päähän Alkon tädin suosittelema ranskalainen Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc. En perinteisesti pidä valkoviineistä, mutta tämän viinin kanssa teen poikkeuksen.







Syömisen lomassa laulettiin. En uskaltanut luottaa omaan muistiini laulunsanoissa.



Ja juotiin snapseja. Määrät olivat kyllä maltillisempia kuin opiskeluaikoina.


Jälkiruoka oli Eeva Kolun ohjeella mutakakkua. Mutakakku on aina hyvää, mutta kyllä tämä oli nimensä veroista. Ohje riittää 6-8 hengelle. Vuokana käytin halkaisijaltaan 20 cm irtopohjaavuokaa.



Suorastaan syntinen suklaakakku

200 g tummaa suklaata (ei maitosuklaata)
200 g voita (ei leivontamargariinia)
3 dl sokeria
5 kananmunaa
1 rkl vehnäjauhoja (tai käytännössä mitä vain gluteenitonta jauhoa)

Pilko voi ja suklaa ja sulata ne erittäin miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää joukkoon sokeri ja sekoita tasaiseksi. Poista liedeltä ja sekoita joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää lopuksi jauho.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia, hieman vuoan koosta riippuen. (Pienessä vuoassa kannattaa paistaa kauemmin, koska kakusta tulee paksumpi.) Kakku saa hölskyä vielä kevyesti keskeltä, kun otat sen pois uunista. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään yön yli. Kakun voi hyvin tehdä jo 2-3 päivää etukäteen.

Ensi vuonna uudelleen!


torstai 1. elokuuta 2013

Herra Sammakko

Olemme lukeneet isomman pikkumiehen kanssa koko kevään ja kesän Kaislikossa suhisee -kirjaa. Niissähän Herra Sammakko seikkailee Lontoossa ja kotikartanonsa nurkilla. Kirjan lukeminen oli enne, sillä kukkapenkkejä rapsuttaessani törmäsin itseensä Sammakkoon. Tosin tapaaminen ei ollut pelkästään iloinen. Sammakko näyttäytyi kertaalleen myös kameralle, tässä ystävämme salamavalojen loisteessa.