Esikoinen päätti tänään musiikkileikkikoulun lukuvuoden. Alan pikku hiljaa harjoitella pienten muistamisten antamista lasteni kanssa toimiville. Halusin ehdottomasti tehdä jotakin itse ja puntaroin omatekoisen leivän ja leivonnaisten välillä. Lopulta päädyin pieneen rasiaan macaron-leivoksia. Pääsyy oli se, että nämä ovat gluteenittomia. Toiseksi siksi, että niitä saa valmistettua alkuvalmistelujen jälkeen aika nopeasti. Olen nimittäin tainnut siunailla jo aiemminkin pikkuveljen syntymän jälkeen ajanpuutetta. No nyt se aika vasta onkin kortilla, sillä pikkuveli haluaisi tulenpalavasti liikkeelle, mutta ei vain ole hoksannut kuinka mennä eteenpäin (taakse siis onnistuu). Ja epäilen ettei aikapula helpota, kun pienempi sitten äkkää kuinka se liikkuminen oikein tapahtuukaan...
Sain viime kesänä macaroneista sellaiset överit, ettei niitä ole sittemmin juurikaan mieli tehnyt. Tauon jälkeen ne maistuivat taas aikas hyville, mutta kahta enempää en kyllä saata edelleenkään näitä syödä. Tosin voitteko kuvitella pariisitarta ahmimassa macaroneja? Not. Resepti löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti