Munkit

Satuin näkemään muutama päivä sitten Kuningaskuluttajan testin, jossa Martat kokeilivat munkinpaistossa rypsiöljyä, kookosrasvaa ja auringonkukkaöljyä. Rouvat rankkasivat parhaaksi kookosrasvan, jota en ole koskaan käyttänyt paistamiseen. Asiahan piti testata samon tein ja peijooni sentään, kyllä kookosrasva päihittää munkinpaistossa rypsiöljyn. Munkkien kuoresta ei tullut kookosrasvalla niin sitkeää kuin rypsiöljyllä ja jotenkin munkin rakennekin oli parempi. Osa testiryhmästämme kommentoi myös, ettei rasva maistunut munkeista. Terveysaspekteista ei tarvinne munkkien taikka paistorasvojen kohdalla puhua ensinkään...

Simankin laitoin käymään uudella ohjeella, mutta siihen pitää palata, jos simasta siis tulee hyvää!

Munkkirinkilät  

n. 30 kpl

2 ½ dl maitoa

1 pss kuivahiivaa

½ tl suolaa

0,75 dl sokeria

1 ½ tl kardemummaa

1 muna

n. 6 dl vehnäjauhoja

75 g sulatettua voita tai margariinia

paistamiseen rypsiöljyä taikka kookosrasvaa

sokerointiin mielellään erikoishienoa Siro-sokeria

Kuumenna neste. Lisää kuivahiiva (voi myös sekoittaa jauhoihin), suola, sokeri, kardemumma ja muna. Sulata margariini. Lisää seokseen hiukan yli puolet vehnäjauhoista. Alusta seos taikinaksi. Lisää rasvasula ja jauhoja, muista jättää taikina pehmoiseksi. Jauhoja on helppo lisätä leivontavaiheessa. Kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Jauhota leivinpöytä. Siirrä taikina pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Leivo taikina tangoksi ja jaa se ainakin 30 osaan. Pyörittele palat pingispallon kokoisiksi pikkupulliksi. Peitä pullat leivinliinalla ja kohota kaksinkertaisiksi.

Tämän jälkeen tee sormin pullan keskelle reikä ja muodosta munkista näin rinkeli. Laita rinkelit paistumaan, paista molemmin puolin. Paista haluamassasi paistorasvassa. Nosta kypsät munkkirinkilät reikäkauhalla talouspaperilla vuoratulle lautaselle, jotta liika rasva valuu pois. Sokeroi munkit.

Munkit ovat parhaimmillaan paistopäivänä. Jos teet ne kuitenkin etukäteen, kypsennä munkit kasvirasvassa ja pakasta munkit sokeroimatta. Lämmitä sulatetut munkit ja sokeroi ne.

Suklaamuffinssit

Napero kiskoo leipurin hattua ja esiliinaa päälleen heti kun vain mainitseekaan leipomisen. Erityisen ihastunut pikku-ukko on muffinsseihin, vaikka kyllä kaikki muukin makea kelpaa. Tämä ohje on melkoisen simppeli lapsenkin kanssa tehtäväksi. Päällinen on perinteinen mokkapalojen voi, kahvi, kaakaojauhe + tomusokeriseos, jossa ipanan kanssa on dipattu kakkuset. Ja nonparelleja tietty päälle. Olen pistänyt viime aikoina merkille, että jostakin syystä sooda tekee muffinsseihin ja muihinkin leivonnaisiin kivan maun. Niinpä olen valkkaillut viime aikoina soodaa sisältäviä reseptejä.

Tämän erän veimme rotinoina ystäväperheelle, pieni leipuri piti kovasti puoltaan kahvipöydässä =)

Ohje on mukaellen Pullahiiren.

Suklaamuffinssit

10 normaalikokoista muffinssia

2,5 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1/3 dl kaakaojauhetta

½ tl leivinjauhetta

½ tl ruokasoodaa

1 tl vaniljasokeria

1 kananmunaa

100 g kermaviiliä

1 1/4 dl maitoa

80 g voita

(nonparelleja)

Sekoita vehnäjauho, sokeri, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda sekä vaniljasokeri keskenään. Sulata voi ja nosta sivuun jäähtymään. Sekoita kananmunat, kermaviili ja maito maito hyvin keskenään. Lisää kuivien aineiden joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää joukkoon lopuksi voisula. Sekoita vielä hyvin voisula sekaan ja jaa noin 10 muffinssivuokaan. Käytä muffinssipeltiä tukemassa paperisia vuokia. Paista muffinssit noin 20 minuutin ajan 200 asteessa (muffinssien koosta riippuen). Tarkista kypsyys cocktailtikulla. Nosta kypsät muffinssit jäähtymään.

Pitsipipo II

Tykästyin velourista aiemmin tekemääni pipoon niin, että ilmojen viimein lämmettyä ompelin vastaavan trikoosta. Ja taas harmaana, en ole järin omaperäinen värivalinnoissani. Kotikylän kirppikseltä löytämäni pitsiliinan osanen palvelee tässä pipossa paremmin kuin ensimmäisessä viritelmässäni käyttämäni suurempi liina. Harmikseni en ostanut liinoja enempää, joutunen värväämään lapsuudenystäväni liinatrokariksi...

Kun äiti irrottelemaan lähti

Tämä mamma se kävi tänään ulkona."Radalla". Irroittelemassa. 

Ulkona kahvilla ja tapaamassa ystäviä. 

Eksoottisesti Messukeskuksessa Kevätpuutarhamessuilla! 

Ipanat olivat hoidossa pitkästä aikaa. Huono omatunto alkoi jo siinä vaiheessa, kun pienempi napero parahti mahdottomaan parkuun nähdessään hoitotädin eli veljensä kummitädin. Mutta enhän minä ole korvaamaton, olivat pärjänneet mainiosti.

Lavankauluksia oli hyödynnetty useissa esillepanoissa, samoin kuin vanhoja puulaatikoita, jotka ovat kyllä ihan ryöstöhintaisia.

Suloisia värejä ja esillepanoja.

Mukaan tarttui erikoispelargonia taimia ja kesäkukkien ostolistalle pinkki ruusubegonia. Kotimaisena tietty.

Ja kun sielu on tyytyväinen tarvitsee ruumis ravintoa.

Savuporokeitto

Sosekeitot ovat aikas mukavia lounaita rapsakan leivän kanssa. Ipana ei jostain syystä kylläkään suostu sosekeittoja syömään. Kummallista, muuten kaikki rakenteeltaan mössömäinen kyllä kelpaa. Anoppini keitti pääsiäisenä isommalle sakille tällä ohjeella keiton, joka vei kielen mennssään. Ohje täältä.

Savuporokeitto

4 annosta

5 (400 g) porkkanaa

(100 g) selleriä

1 (200 g) palsternakka

1 pieni (200 g) purjo

2 rkl öljyä

1 l vettä

1 laakerinlehti

1/2 tl suolaa

1/2 tl timjamia

1/2 tl mustapippuria

1 pkt (250 g) Koskenlaskija-juustoa

1 pkt (100 g) poron kylmäsavupaistia

Pinnalle

tuoretta persiljaa

Kuori ja raasta juurekset monitoimikoneella karkeaksi raasteeksi tai leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Hienonna purjo. Kuullota kasviksia öljyssä noin viisi minuuttia.

Lisää vesi ja mausteet. Keitä kasviksia kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Poista laakerinlehti ja soseuta kasvikset. Lisää joukkoon paloiteltu juusto.

Kuumenna keittoa, kunnes juusto sulaa. Lisää lopuksi kuutioitu poro ja hienonnettu persilja ja halutessasi raejuustoa. (Jätä osa porosta ja persiljasta koristeeksi savuporokeiton pinnalle.) Tarjoa lisäksi tuoretta leipää.

Rahkapullat

Olimme pääsiäisen kotikyllillä valmiiden soppakattiloiden äärellä. Ihanaa! Niinpä pääsiäisen viettomme jatkuu vielä kotona, koska minunkin pitää kokata pääsiäisruokia ja -leivonnaisia. Olen yleensä käyttänyt rahkapullien täytteessä vaniljakreemijauhetta. Nyt se oli loppunut ja hyvä niin, ilmankinhan onnistui hyvin. Minun nähdäkseni ainoa ero on siinä, että kreemijauheinen täyte ei liikuskele paiston aikana kovinkaan paljon ja sitä voi siis mättää enemmän pullien täytteeksi.

Rahkapullat

ohje Pirkka

16 kpl

2 1/2 dl maitoa

25 g tuorehiivaa tai 1 ps kuivahiivaa

1 kananmuna

1/2 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

1 dl sokeria

n. 7 1/2 dl vehnäjauhoja

100 g leivontamargariinia

Täyte

1 tlk (250 g) maitorahkaa

1/2 dl vispikermaa

1 kananmuna

1/2 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

1 tl sitruunan raastettua kuorta

(1/2 rkl sitruunanmehua)

Voiteluun

kananmunaa

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva maitoon ja sekoita muna joukkoon. (Jos käytät kuivahiivaa, katso ohje pakkauksesta.) Lisää kardemumma, suola ja sokeri. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa taikina hyvin. Lisää alustamisen loppuvaiheessa pehmeä rasva. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa kädestä ja kulhon reunoista. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa lähes kaksinkertaiseksi.

Leivo 16 pikkupullaa ja jaa ne kahdelle pellille. Kohota pullat liinan alla. Sekoita täytteen aineet keskenään.

Paina lasilla syvennys kohonneeseen pullaan. Voitele pullien reunat munalla. Lusikoi täyte syvennyksiin.

Paista 225-asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Mustikkajuustokakku

Paistetut juustokakut(kin) kuuluvat suosikkeihini, joskin kakun repeily jäähtyessään on ärsyttänyt minua toistuvasti. Tähän saakka olen kuvitellut vesihauteessa kakun paistamisen olevan ainoa konsti estää ratkeilu, mutta ei, ongelmaan löytyy ihan tolkuttoman yksinkertainen konsti. (Niksi on tietenkin Pirkasta.) Kun kakun reunat irrottaa veitsellä vuuan reunoista pian uunista ottamisen jälkeen, kakku ei repeile jäähtyessään. Parin testikakun jälkeen vinkki näyttää toimivan. Ja toimii tämä samaisen aviisin ohjekin niin maun kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Juustokakut ovat siitäkin mainioita tarjottavia, että ne voi huoletta tehdä ennakkoon, sillä ne syödään kylmänä.

Mustikkajuustokakku

Pohja

1/2 pkt (à 400 g) digestivekeksejä

75 g voita

Täyte

2 prk (à 250 g) maitorahkaa

1 rs (180 g) maustamatonta tuorejuustoa

1 dl vispikermaa

1 1/2 dl sokeria

3 kananmunaa

1/2 dl maissitärkkelysjauhoja (Maizena)

2 tl vanilliinisokeria

2 rkl sitruunanmehua

Pinta

1 dl mustikoita (pakaste)

3/4 rkl sokeria

Hienonna keksit monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle, jonka reunat on voideltu. Sekoita täytteen ainekset tukevalla kierrevatkaimella ja kaada seos vuokaan. Mittaa sulaneet mustikat ja sokeri kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella. Lusikoi mustikkasose laikuiksi kakun pinnalle. Marmoroi pinta: Pidä veistä kohtisuorasti kakun pintaan nähden ja vedä sillä raitoja. Peita kakku foliolla ja paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 50 minuuttia. Anna jäähtyä sen aikaa, ettei vuoka enää tunnu kuumalta. Irrota kakun reunat vuoan reunoista varovasti veitsellä, mutta jätä kakku vuokaan. (Näin kakkuun ei jäähtymisen aikana niin helposti synny repeämiä.) Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirrä jääkaappiin. Anna kakun vetäytyä muutaman tunnin ajan tai mielellään yön yli. Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä. Tarjoa mustikkamarmoroitu juustokakku jääkaappikylmänä.