Mustikkakukko

Nuukailen aina ennen joulua marjojen käyttöä. Joulun jälkeen sitten alan syömään niitä hädissäni tulevan marjasadon tieltä. Mustikkakukko on kyllä hyvää, siihen löytyy ohje mm. täältä.

Lohi-riisilaatikko

Jos viime vuoden suurin ruokahitti oli avokadopasta niin samaisen Safkaa-kirjan toinen sinkku on sitten lohi-riisilaatikko. Ostin kirjan syksyllä ja laatikkoruoka pääsi heti perheen suosikkien listalle. Ja kyllä tässä mainiossa ruuassa onkin ainesta menestystarinaksi, niin helppo ohje on ja lopputulos herkullinen. Ruuassa ei ole mitään ihmeellistä, mutta hyvät perusmaut ja jotenkin tuttu ja turvallinen maku takaavat menekin. Valmiille annokselle kaadettava voi-tilliseos ja vastapuristettu sitruunamehu ovat tämän ohjeen kruununjalokivi, niitä ei siis kannata jättää väliin. Kalaa ohjeessa on makuuni melko vähän eli sitä voi halutessaan lisätä.

Lohi-riisilaatikko
  

4 dl täysjyväriisiä
2 keitettyä kananmunaa (9 min.)
5 dl täysmaitoa
3 kananmunaa
250-300 g graavilohta
voita vuoan voiteluun
suolaa
valko- ja mustapippuria

Keitä riisi ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 180 asteiseksi. Hienonna keitetyt kananmunat ja leikkaa lohi sormenpään kokoisiksi paloiksi. Laita kulhoon keitetty riisi, paloiteltu lohi ja hienonnetut munat. Mausta suolalla pippureilla. Kaada munamaito vuokaan ja vuole päälle reilusti voilastuja. Paista noin 35 minuuttia tai kunnes laatikko on hyytynyt.

Tilli-voisula:
sulata 60 g voita, lisää silputtua tilliä. Lisäksi sitruunanlohko annoksen päälle puristettavaksi

Ruisleipä eli hapanleipää juurta jaksain

Suloinen työkaverini tartutti minuun loppuvuodesta mahdottoman innostuksen juuresta tehtyyn ruisleipään ja jakoi vielä oppejaankin leivontaan. Niinpä kotikylillä käydessäni vierailin kylän kuuluimman ruisleipätaiturin luona juurta ja ohjeita hakemassa. Joulupukki taas muisti minua pienellä juurisaavilla, joten nyt on puitteet kunnossa leiväntekoon. Tai leivinuuni vielä uupuu, mutta sähköuunissa onnistuu yllättävän hyvin. Paistan leivät kiertoilmauunissa, toisen leivän leivinpaperilla ritilällä ja toisen leivinkiven päällä, joka on uunipellillä. Yllättävää kyllä, ritilällä tulee parempi paistotulos eli kunnolla pohjastakin rapsakoitunut leipä.

Lapsuudessani ruisleipä leivottiin aina niin, että ensin leivottiin reikäleivät ja reikäleivän keskuksista leivottiin ruislimput. Pehmeähköstä ruistaikinasta tulee hyvä reikäleipä, limppu tarvitsee enemmän jauhoja. Meille maistuu paremmin rapsakkakuorinen reikäleipä, jota lähinnä teen. Keittiön ikkunan eteen pinottiin leivinlautoja päällekkäin liki kattoon saakka ja leivät nostettiin laudoille kohoamaan, lapsesta se oli aina kovin jännittävää!
 

Juuren voi valmistaa itsekin, mutta esimerkiksi paikallisilta Martoilta taikinajuuren saa varmasti hankittua. Juuri nimittäin paranee leipomiskerralta toiseen, joten valmiilla juurella voi vähän oikoa. Perinteinen juuren säilömistapa on kuivaaminen juurisaavin reunoille, mutta pakastaminen on nykyään käypä konsti. Ruisleivän teko on aika pitkälti näppituntumaa ja tapoja tuntuu olevan hieman erilaisia. Alla oma metodini, ruisleivän teosta löytyy tietoa lisää täältä. 

Ruisleipä juuresta

8 ohutta reikäleipää tai 3 limppua

Ainekset

2 l vettä

ruisleivän juurta

n. 3 kg ruisjauhoja

1,5-2 rkl suolaa

Päivä 1. eli juuren herättely ja alkuhapatus

2 l kädenlämpöistä vettä

n. ½ dl pakastettua tai kuivatettua juurta

n. 3-4 dl ruisjauhoja

loraus piimää

Sekoita aineksista laiha velli ja pidä se lämpimässä paikassa seuraavaan päivään.

päivä 2. eli varsinainen hapatus

1,5-2 rkl suolaa (itse laitan 1,5 rkl)

n. 1 l ruisjauhoja

Sekoita velliin lisää jauhoja ja suolaa ja pidä seos lämpimässä paikassa seuraavaan päivään. Taikinan hapantumisen näkee pienestä kuplinnasta ja happamesta hyvästä tuoksusta. Jos näin ei ole käynyt lisää velliin jauhoja ja odottele.

Päivä 3 eli taikinan teko ja paisto

sokeripalan kokoinen nökäre tuorehiivaa

ruisjauhoja

Hiivan käyttäminen ei ole välttämätöntä, mutta sillä minimoi epäonnistumisen riskiä. Jauhoja taikinaan vaivataan niin paljon, että taikina on kimmoisa, mutta ei kova. Jauhoja on parempi käyttää reilummin leipoessa kuin taikinaan laittaessa. Kohota taikinaa lämpimässä paikassa. Kaulitse reikäleivät ja paina juomalasilla reikä keskelle tai leivo limput ja kohota taas. Pistele leivät ennen uuniin laittoa. Ohjeellisesti limppuja paistetaan 200 asteessa vajaa tunti kunnes leipä kopisee pohjaan koputtaessa, reikäleipiä 225 asteessa n. 25 minuuttia. Paistolämpötiloja joutuu hakemaan omaan uuniin sopiviksi, minun uunissani joudun paistamaan kiertoilmauunia käyttäessäni kahta reikäleipää 250 asteessa (!) 30 minuuttia.

Hirvipata

Hesarista napattu lempeästi maustettu hirviruoka valmistuu pienellä vaivalla itsekseen uunissa ja maistuu koko perheelle. Pataan voi lisätä hieman sokeria taittamaan tomaatin ja punaviinin happamuutta.
 

Hirvipata

500 g hirvenjauhelihaa
1 sipuli
2–3 valkosipulinkynttä
1 porkkana
2 siivua pekonia
oliiviöljyä
1 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
1 dl punaviiniä tai vettä
1 laakerinlehti
1 tl rakuunaa
1/2 tl timjamia
1/2 tl rosmariinia
suolaa
mustapippuria


Kuutioi sipuli ja viipaloi valkosipuli. Leikkaa porkkana pieniksi kuutioiksi ja pekoni paloiksi. Kuumenna padassa oliiviöljy ja lisää sipuli, valkosipuli, pekoni ja porkkana ja kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa.  Lisää hirvenjauheliha ja ruskista. Lisää sen jälkeen joukkoon tomaatti, viini tai vesi, laakerinlehti sekä yrtit. Anna kiehahtaa. Laita kansi päälle ja siirrä 150-asteiseen uuniin hautumaan 1–2 tunniksi. Jos et omista uunipataa, voit myös hauduttaa ruokaa liedellä kannen alla miedolla lämmöllä 1–2 tuntia. Tarjoa penne- tai rigatonipastan kera

Luontokuvausta

Joulun pyhät tulivat ja menivät, me vietimme joulun ajan kotikylillä paukkupakkasten keskellä. Näillä kuvilla olisi voinut toivottaa hyvää joulua, mutta toivotetaan nyt sitten vaikka hyvää loppiaista ja alkanutta vuotta. 

Ja linssin takana on sitten ollut perheen Kuvaaja eli rakas puolisoni.

Mokkapalat

Tarkoitukseni oli päättää vuosi herkullisiin mokkapaloihin, joiden päälle olisin voinut tehdä lupaukseni kevyemmästä uudesta vuodesta. Esikoisesta kun raskauskilot lähtivät itsekseen, nyt pitää näköjään tehdä itsekin jotain, huoh. Koneen ääreen ei vain viime päivinä ole ollut asiaa, meillä nimittäin on vieraillut kurkunpään tulehdus. Siis se tauti johon kuuluu haukkuva yskä, äänekäs hengitys ja pelko siitä että lapsi ei saa henkeä. Onneksi pahin on nyt selätetty ja jäljellä on vain yskä. Muutaman sairastelupäivän ja erityisesti -yön jälkeen en ole enään niin vakuuttunut uudenvuodenlupauksestani, pitää vielä tuumata...

Niin ja niistä mokkapaloista, minun lapsuudessani ne olivat vaaleasta pohjataikinasta, niin siis minunkin kodissani. Ja tarjoan niitä lasten synttäreillä niin kauan, että pojat pyytävät että ei enää, mikä on kyllä epätodennäköistä. Alkuperäinen ohje on ollut käytössä jo mieheni lapsuudessa, perinteitä siis parhaimmillaan.

Mokkapalat

2 dl sokeria

2 munaa

1 dl maitoa

100 g sulatettua voita

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Vaahdota munat ja sokeria kovaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu voi, maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan ja sekoita varovasti sekaisin. Kaada taikina leivinpaperilla päällystettyyn vuokaan. Taikina riittää puolikkaan uunipellin (20 x 28 cm) kokoiseen vuokaan. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Kuorrute

50 g voita

3 dl tomusokeria

2-3 tl kaakaojauhetta

½ tl vaniljasokeria

vajaa ½ dl vahvaa kahvia

Sulata voi ja siivilöi siihen kuivat aineet. Sekoita tahnaksi ja lisää kahvia kunnes saat seoksesta notkean. Levitä kuorrute kakkupohjalle ja koristele heti nonparelleilla.