Lihapiirakka

Ei tarvinnut kuin avata eilinen Hesari ruokaliitteen kohdalta ja olin jo kaivamassa poron jauhelihaa pakastimesta. Aviisin ruokaliite on kyllä hyvä. Mulla tuppaa ontumaan lihapiirakan maustaminen, mutta nyt mätin tarpeeksi makua piirakkaan. Uunituoreena makua oli vähän liikaakin, mutta seuraavana päivänä maut olivat tasautuneet ja tämä oli niin hyvää. Muistutan siis itseäni valmistamaan piirakan jatkossa hyvissä ajoin. Tavallinen riisi oli loppunut, joten keittelin täytteeseen puuroriisiä. Puuroriisi toimi tosi hyvin, sillä täyte oli näin mukavan kostea.

Oli aika nälkä kuvatessa.

Lihapiirakka

Taikina:
5 dl vehnäjauhoja
200 g voita tai leivontamargariinia
250 g maitorahkaa
 
Täyte:
1 sipuli tai purjo
500 g jauhelihaa (riista-aikaan esim. hirveä)
öljyä ruskistamiseen
2 dl (puuro)riisiä
1 kananmuna
suolaa, pippuria, soijaa, sinappia tai tomaattisosetta, kuivattuja yrttejä
 
Voiteluun:
1 kananmuna



Nypi jauhot pehmeään rasvaan, lisää rahka. Anna taikinan tekeytyä kylmässä sen aikaa, kun teet täytteen.

Kuori ja hienonna sipuli tai huuhtele ja hienonna purjo. Kypsennä silppu öljyssä kullankeltaiseksi, lisää liha ja ruskista.

Keitä riisi vedessä kypsäksi.

Sekoita liha-sipuliseos ja riisi ja mausta erittäin vahvasti, sillä maku häipyy helposti piirakan sisällä. Lisää joukkoon raaka kananmuna.

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli ensimmäinen uunipellin kokoiseksi levyksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle, levitä täyte päälle. Käännä taikinan reunat täytteen päälle.

Kauli toinen pala taikinaa levyksi ja nosta kanneksi täytteen päälle. Siisti reunat taikinapyörällä. Tähteeksi jääneistä rippeistä voi muotoilla koristeita piirakan pinnalle.

Pistele pinta haarukalla ja voitele munalla. Paista 225-asteisessa uunissa ruskeaksi.

Pitsiset joulupaketit

Innostukseni pitsiin yltää aivan uusiin sfääreihin. Kaivoin kaapin kätköistä ikivanhat kakkupaperit esiin, niitähän ei todellakaan laitetan kakun alle, mutta lahjakääreisiin ne sopivat ihan kuin nenä päähän. Pakettikortit ovat (tänäkin vuonna) repäisty ihan mahdottoman riittoisasta, Teippitarhasta muutama vuosi sitten ostetusta, rullasta ja liimattu paperinpalalle. Vastaavaa en enää verkkokaupasta löytänyt, mutta ainakin tällainen on nyt myynnissä. Ja vaikka marmatin tovi sitten etten täytä kenenkään kaappeja niin kyllähän jotain tarpeellista tai itsetehtyä voi kääriä pakkauspaperiin, eikö? Ja lapsille tietenkin täytyy olla paketteja.

Ruokalahjoja -saaristolaisleipä

Olen päättänyt muistaa tänäkin vuonna lasteni kanssa toimivia omatekoisilla lahjoilla. Alan olla aika ahdistunut kaikesta roinasta enkä aio täyttää muiden kaappeja millään ylimääräisellä. Ruokalahjat voi hävittääkin näppärästi, jolleivät miellytä saajaansa. Kerhotätien paketteihin pakkasin omatekoista leipää. Saaristolaisleipä on todella helppo valmistaa, säilyy hyvin ja sopii mainiosti joulunajan ruokapöytään. Laitoin mukaan myös reseptin leivän tekoon jakaakseni itse tekemisen evankeliumia, ainakin tädit näyttivät ilahtuneilta. Ohje leipään löytyy täältä.

Loppusyksyn teema, pitsi, pitää edelleen pintansa!

Helpot joulukortit lasten kanssa tehtäväksi

Meidän 3-vuotiaamme ei välitä kovinkaan paljon askartelusta, joten joulukorttiväkertelyt on syytä pitää todella yksinkertaisina. Kädentaidonmessuilla nähty kortti-idea sopi siis meille hyvin. Eli sormi maalipurkkiin ja painallus paperille. (Pidin koko ajan ipanan käpälästä kiinni ja siitä huolimatta koko pöytä oli sormiväreillä ehostettu.) Näiden tekoon ei kauaa mene, jos idea kortteihin on vielä hakusessa.

Taatelikakku

Kuohkea ja maukas taatelikakku paranisi vanhetessaan, mutta ei meillä ole kyllä tämän leivonnaisen kanssa kovin montaa hetkeä hukattu. Seuraavaan päivään kyllä kannattaisi malttaa, jolloin kakku olisi helpompi leikata.

Törkyttävän hyvää, sanoo 3-vuotiaamme ja olemme asiasta yhtä mieltä!

Resepti on Pirkan ja vinkki ohjeen parhaudesta on täältä.


Taatelikakku

200 g pehmeitä taateleita (Pirkka)
2 dl vettä
200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl kermaviiliä
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa

Pilko taatelit kattilaan ja keitä veden kanssa tasaiseksi soseeksi (käytän sauvasekoitinta). Sulata rasva taateleiden joukkoon. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä muna-sokerivaahto ja jäähtynyt taateliseos varovasti sekoittaen. Lisää kermaviili. Sekoita jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan. Vältä turhaa sekoittamista. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun 1,8 litran vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla tunnin verran.

Earl Grey tryffelit

Omatekoiset makeiset ovat kahvipöydän kaunistus taikka suloinen lahja ystävälle. Ja joulukiireissä helpot ja nopeat ohjeet ovat luonnollisesti niitä kaikkein parhaimpia. Tryffelit saavat hienostuneen sitruksen häivähdyksen Earl Grey -teen bergamontista. 

Earl Grey tryffelit

(Ohje Pirkka)

Ainekset

1 1/4 dl kuohukermaa

1 rkl Earl Grey irtoteetä

150 g tummaa suklaata

1 rkl hunajaa

25 g voita

tummaa kaakaojauhetta, tummaa

Sekoita kylmä kerma ja teenlehdet keskenään pienessä kattilassa. Peitä kannella ja anna maustua yön yli jääkaapissa. Lämmitä kerma ja teelehdet kiehumispisteeseen. Siivilöi kerma ja mittaa se. Kermaa tarvitaan 0,9 dl. Lisää paloiteltu suklaa ja hunaja kerman joukkoon ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Sekoita joukkoon rasva. Anna seoksen jähmettyä peitettynä jääkaapissa yön yli. Muotoile seoksesta palloja (n. 25 kpl). Pyörittele pallot kaakaojauheessa. Säilytä tryffelit jääkaapissa. Tarjoa kahvin kanssa.

Joulukoristeet vanhoista pitsiliinoista

Pisivimma jatkuu! Olen kuljettanut jo yli vuosikymmenen mukanani muutosta toiseen pinoa pitsiliinoja. Pitsien määrä on vielä kirppistelyn myötä karttunut viime vuosina, sillä olen korjannut talteen käsityötä, jota monet eivät arvosta ollenkaan. Tänä syksynä pitsit ovat päässeet arvoiseensa paikkaan eli käyttöön sokeritärkin avulla. Sokeritärkkääminen on todella yksinkertaista, kuumennataan vettä ja sulatetaan siihen sokeri. Kokeilujeni jälkeen olen käyttänyt seossuhdetta yksi osa vettä ja yksi sokeria. Tärkättävä liina upotetaan liemeen, puristetaan kuivaksi ja levitetään joko tasolle tai vaikkapa kulhon päälle kuivumaan. Kuivuminen kestää monia päiviä, mutta joudutin hommaa laittamalla liinat 40 asteeseen uuniin toviksi. 

Tässä suurehko pitsiliina, jonka kuivatin kulhon päällä ja lykkäsin sisään valot. Aika kiva!

Ja tässä suuresta liinasta leikattuja yksityiskohtia, joita ripustin siiman avulla ikkunaan. Pienet liinat liikkuvat kauniisti ilmavirrassa.

Rokimpi pitsipäiväpeite

Äitini virkkasi joitain vuosikymmeniä sitten upean päiväpeitteen keltaisesta kalalangasta. Löydettyäni viime kesänä päiväpeitteen varaston nurkasta luulin langan kellastuneen ja aloitin valkaisuoperaation. Pesin tosi kuumassa moneen kertaan ja liottelin peitettä melkoisen tujussa klorittiliemessä.  Lopussa käsissä oli äärimmäisen vaaleankeltainen peitto, tosi puhdas sellainen. Laitoin päiväpeitteen sitten komeroon odottamaan kellertävän uutta tulemista kunnes marraskuu innosti kokeilemaan pesukonevärjäystä kuukauden teemavärillä. Ja vahingossakaan en siis ottanut kuvaa alkuperäisestä väristä. Mutta tiedättehän te...

Ajattelin, että jollei valkoista niin sitten mustaa. Ja tulipa hyvä, aika rock sanoisin. (Vielä kun on kitarakin taustalla, hah) Dysonin pesukonevärit osoittautuivat toimiviksi, tosin jouduin jynssäämään myös tiivisteistä väriä, mutta sitä ei kai voi välttää. (Mä en ole kylläkään ihan varma haluanko tietää kuinka hyvin vedenpudistamot voivat nuo syntyvät kemikaalit käsitellä...)

Aion kotiuttaa tästä lähtien kaikki kirppiksellä vastaantulevat pitsipeitteet vaikkei väri olisikaan niin mieleinen. Minulla kun ei osaaminen eikä aika riitä moisten ihanuuksia luomiseen, mutta värjäämiseen kylläkin!

Jussin inkiväärilohi

Tässä ihan helmi resepti, jonka sain tädiltäni. Meinasin pudota tuolilta, kun maistoin tätä ensi kerran. Inkivääri tuo loheen mukavasti luonnetta. Tosin tuota luonteikkuutta naperot vähän vieroksuivat, joten inkiväärin määrää voi tarvittaessa vähentää. Tätini oli saanut ohjeen ystävältään Jussilta, joten kiitosta vain sinnekin!

Inkiväärilohi

1 lohifile (n. 800g)
1 prk Creme Bonjour Cuisine sipulisekoitus
1 luomusitruunan kuori raastettuna ja mehu
1 puntti tilliä pilkottuna
2 rkl inkivääritahnaa
suolaa, mustapippuria

Sekoita ainekset ja levitä lohen päälle. Paista 175 asteessa 35-40 minuuttia.

Sitruuna-suklaajuustokakku eli onea isi

Olimme viime viikon matkalla, jolla söin ihan täydellistä hyydytettyä sitruunamoussekakkua. Minulla oli jotakin vastaavaa mielessä isänpäiväksi, mutta lisäsin kakkuun mieheni maun tuntien tummasta suklaasta moussen. Suklaamoussesta ylijääneillä valkuaisilla korvasin osan sitruunamoussen kermavaahdosta, mikä olikin niin rakenteen kuin ruokajätteen minimoinninkin kannalta fiksu veto.

Sitruunamoussen rakenne oli napakymppi, todella pehmoista ja kuohkeaa, liivatteen määrä oli siis sopiva. Maku olisi voinut olla vieläkin sitruunaisempi, vaikka kyllä sitruunan tästä erotti. Jossain vaiheessa mielessäni oli vielä tehdä kakun päälle sitruunainen mehukiille, mutta vuuassa loppui korkeus kesken...

Kakku on tehty 17 cm irtopohjavuokaan, jonka reunoja korotin reunakalvolla. Jos ei halua värkätä niin kannattaa ottaa suosiolla suurempi vuoka. Kauhea määrä kakun tekemisessä sotkeentui kulhoja, mutta muuten tämä on kuitenkin melko helppo toteuttaa. Tuo korotetun reunuksen kanssa härvääminen aiheutti vähän kupruja kakun reunoihin, sen jätän ensi kerralla väliin.

Sitruuna-suklaajuustokakku

180 g digestive keksejä
75 g voita


Voitele kasviöljyllä n. 17 cm (jso teet pelkän sitruunanoussen riittää 16 cm vuoka, kahden moussen kanssa voi käyttää esim 22 cm) kokoisen irtopohjavuoan reunus ja tomusokeroi se. Hienonna keksit ja sulata voi. Sekoita voi keksimuruihin ja painele seos tarjoilualustalle irtopohjavuoan reunan sisälle.

Suklaamousse 

ohje täältä 

4 dl kermaa

2 keltuaista

1½ dl tomusokeria

200g suklaata

2 liivatetta

1 rkl sitruunamehua

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Sulata suklaa. Vaahdota kerma. Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri. Lisää keltuais-sokerivaahtoon jäähtynyt suklaa ja kiehuvaan vesitilkkaan sulatetut liivatelehdet. Lisää lopuksi kermavaahto. Sekoita tasaiseksi. Kaada seos irtopohjavuokaan. Laita jääkaappiin hyytymään 1-2 tunniksi.

Sitruunamousse

alkuperäisohje täältä

200 g tuorejuustoa
2 dl vispikermaa
2 kananmunan valkuaista
2 dl tomusokeria
3 rkl sitruunamehua
2 liivatelehteä
1 tl sitruunan kuorta hienoksi raastettuna
1/2 tl vaniljasokeria
(loraus sitruslikööriä)

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Kuumenna mehu kiehuvaksi ja sulata liivatteet mehuun. Jätä liivateliemi jäähtymään hieman. Notkista tuorejuusto ja sekoita tomusokeri, vaniljasokeri ja kuoriraaste tuorejuuston joukkoon. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi toisessa kulhossa ja valkuaiset kolmannessa. Sekoita liivateliemi tuorejuuston sekaan ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Kääntele joukkoon kermavaahto ja valkuaisvaahto. Kaada massa hyytyneen suklaamoussen päälle. Laita kylmään uudelleen hyytymään 3-4 tunniksi.

Ompeluharjoituksia -ruusukepipo

Kävin muutamia viikkoja sitten tuunaustyöpajassa, jossa ommeltiin kierrätysmateriaaleista laukkuja, pussukoita, tossuja ja pipoja. Ihan vain esimerkiksi. Ilta oli huikean virikkeellinen, sain paljon ajatuksia ja ideoita tulevaan. Yhtenä suloisena ideana työpajasta nappasin ruusukepipon. Ekoteko olisi tietenkin ollut ommella pipo vanhasta t-paidasta, mutta kun minulla on se harmaa kangaspakan loppu...

Limegraavattu ja paistettu siika

Mulla alkaa välittömästi soida repeatilla muskarin rallattelu "siika, sulkava, matikka, muikku..", kun vaan kirjoitankaan tuon mainion ruokakalan nimen. Soimasin itseäni taas patalaiskuudestani kalan laiton suhteen. Miksi siellä kalatiskillä ei voi asioida tiuhempaan. Graavisiika paistinpannulla voissa paistetun mallasleivän kanssa olisi aika fiini tarjottava mille tahansa ruokavieraille. (Salaattipeti toki olisi silloin ihan asiaa.) Saati sitten puolikuntoisten lasten kanssa.

Mallasleivän ohje täällä ja limettigraavatun siian ohjeen näpistin taas ystävältä.

Limegraavattu siika

2 (noin 600 g) siikafileetä
2 limetin mehu (käytin vain yhden)
2-3 rkl karkeaa merisuolaa
3-4 tl sokeria
6-10 kokonaista valkopippuria (rouhaisin myllystä pari kertaa)
1 dl tillisilppua

Purista halkaistujen limettien mehu puoliksi molemmille fileille lihapuolelle. Hiero päälle suolaa ja sokeria. Murskaa valkopippurit ja ripottele fileille. Sirottele päällimmäiseksi kerrokseksi tillisilppu. Laita kalat lihapuoli vastakkain. Kääri tiukasti folioon ja laita paketti muovipussiin.
Anna graavautua jääkaapissa yön yli (tai pakasta). Siivoa tilli ja muut irtoavat mausteet pois. Leikkaa fileistä mahdollisimman ohuita siivuja kalan nahkaan asti. Tarjoile limelohkojen kanssa.

Ja sitten maailman yksinkertaisin ruoka siiasta, nämä suomustetut siikafileet paistettiin voissa nahkapuolelta rapsakoiksi ja nopeasti vielä sisäpuolelta. Päälle suolaa ja pippuria ja voilaa. Assistenteista ei ollut mitään apua lisäkkeiden kanssa, siis omaperäisesti perunaa, porkkanaa ja kermaviilikastiketta, joka on unohtunut näköjään jonnekin.

Kaurainen peltileipä

Leivomme nykyään todella usein leipää. Tuore on leipä on hyvää, mutta sen tekemisessä on myös kolmevuotiaalle askaretta mittaamisten ja maisteluiden kanssa. Ja tässä ohjeessa saa vielä pistelläkin. Tunnustan muovailevani mieluummin taikinaa kuin muovailuvahaa, vaikka onhan sekin väillä ihan hauskaa. Kaurainen peltileipä on kivuton valmistettava ja siitä on näppärä sujauttaa palaset suoraan pakasteesta paahtimeen. Ohje on hieman muokaten Elovenan,  mutta teen leivän vain ohuempana kahdelle pellille, jotta saan palat sopimaan paahtimeen.

Kaurainen peltileipä


2 pellillistä (tai yksi paksumpi peltileipä)

5 dl vettä/maitoa
4 dl kaurahiutaleita
1 pss kuivahiivaa
1½ tl suolaa
1 rkl siirappia
50 g voita, margariinia, taikka ½ dl öljyä
 n. 7 dl hiivaleipävehnäjauhoja


Sekoita +42-asteiseen (reilusti kädenlämpöiseen) veteen kaurahiutaleet, joiden joukkoon kuivahiiva on sekoitettu. Lisää suola, sokeri, huoneenlämpöinen rasva ja jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Kaaviloi taikina kahdelle leivinpaperoidulle pellille. Anna kohota hetken, pistele leivät ja leikkaa levyt taikinapyörällä paloiksi. Paista 250 asteessa vaaleanruskeaksi.

Omena-rahkapiirakka

Rahkastahan pidän kovasti leivonnaisissa, mutta omena ja rahkan yhdistelmää en muista testanneeni. Törmättyäni seuraavaan ohjeeseen, tuli tämä kokemuksen puute korjattua. Nyttemmin jo useampaan otteeseen. Seuraavalla kerralla sujautan rahkan sekaan vielä rusinoita...

Ohjeen kirjoittaja ohjeistaa maistelemaan piirakkaa vasta seuraavana päivänä. En tietenkään uskonut vaan maistoin heti. Olisi kannattanut totella ohjetta, piirakka oli uunituoreena melko mitäänsanomatonta. Seuraavana päivänä maku oli sitten kehittynyt ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Piirakkaomenina minulla oli ainoaa kotimaista mitä kaupassa oli. Aika kiva, että kaupasta on tänä syksynä on saanut edes tätä yhtä lajiketta kotimaisena. 

Omena-rahkapiirakka

(8–10 annosta, halkaisijaltaan noin 24-senttiseen irtopohjavuokaan)

Pohjataikina:

100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja

Täyte:

400 g (2 purkkia) maitorahkaa
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Päälle:

2–3 hapahkoa omenaa
kanelia

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan (∅= noin 24 cm) pohja leivinpaperilla.
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää muna sekä kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille jauhoja apuna käyttäen. Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin. (Voit säästää tiskiä käyttämällä samoja välineitä, joilla teit pohjataikinan.) Kaada täyte pohjan päälle. Viipaloi omenat ja lado niitä vieretysten täytteen päälle. (Voit painaa omenat osittain täytteen sisään, jolloin saat mahtumaan enemmän omenaviipaleita.) Ripottele lopuksi pinnalle kanelia.
Paista uunin alatasossa 180 asteessa noin 60 minuuttia. Peitä kakku leivinpaperilla jos se uhkaa tummua paiston aikana liikaa. Jäähdytä ja irrota vuoasta. Tarjoa kakku jääkaappikylmänä, mielellään seuraavana päivänä.

Kettupipo

Ompeluharjoitukseni jatkuvat edelleen yksinkertaisella linjalla. Oranssia kangasta jäi sattumoisin pieni pala tähteelle eräästä tilaustyöstä (kiitos sukulaiset ;)). Isoveli sai siitä kettupipon. 

Ohje ja kaava löytyvät ystävällisesti täältä. Mukavaa, että toiset jaksavat, minulla kun on ajankäytöllisiä vaikeuksia kaavojen hankinnassa =)

Kalapuikot ja tartar-kastike

Kotitekoiset kalapuikot eivät valmistu ihan yhtä sutjakkaan kuin pakastealtaan versiot, mutta maku palkitsee. Käytin aiemminkin postaamaani ohjetta. Kalapuikkojen kaveriksi sekoittelin Pastanjauhajien innoittamana "kevyen" tartar-kastikeen. Ihanaa.

Juustokuorrutetut kalapuikot

ohje Mairen kotikeittiö

 

n. 500 g seifilettä viipaleina

 

1 leivitys:

1-1 ½ tl suolaa

valkopippuria

1 dl vehnäjauhoja

 

2 leivitys:

0,75 dl korppujauhetta

0,75 dl juustoraastetta

1 muna

paistamiseen margariinia tai voita

1 leivitys:

Sekoita suola ja pippuri vehnäjauhoihin. Kieritä kalapalat ensiksi jauhoissa.

2 leivitys:

Sekoita korppujauhot ja juustoraaste. Kastele jauhotettu kala kevyesti sekoitetussa kananmunassa ja kierittele sitten korppujauho-juustoseoksessa.

Kuumenna runsaasti rasvaa paistinpannussa ja paista kalat kullanruskeaksi 3-4 minuuttia / puoli. Älä päästä pintaa tummumaan. Älä valele paistopintaa niin saat paistopinnasta rapean.

 

Tartarkastike

6 rkl majoneesia (tai turkkilaista jogurttia/kermaviiliä osa)

1 rkl kapriksia, valutettuna ja hienonnettuna
1 sitruunan kuori

yrttejä (tilli, ruohosipuli)

Sekoita 6 rkl majoneesia ruokalusikalliseen kapriksia, raastettuun sitruunan kuoreen (käytin mehun, kun ei ollut luomusitruunoita) ja ruokalusikalliseen tuoretta tilliä. Sekoita ja pistä jääkaappiin viilenemään.

Valkosuklaa-pekaanipähkinäkeksit

Väsään tasaiseen tahtiin kaikenlaisia keksikokeiluja ja lopussa muistan, että onhan niitä hyviä, helppoja ja toimivia ohjeita tosiaan olemassa. Tässä eräs kestosuosikeistani, jonka suosituksen olen saanut Maijalta. 3-vuotias nimittää näitä cookiokekuiksi ja söisi äitinsä tapaan näitä määrättömästi.

Olen tavannut nykyään pakastaa taikinan valmiina pötkönä pakkaseen, josta voi sitten leikata keksihampaan kolottaessa siivuja uuniin.

Valkosuklaa-pekaanipähkinäkeksit

 

150 g voita

1 1/4 dl (ruoko)kidesokeria

1 1/4 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

3 1/4 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

1/2 tl suolaa

n. 2,5 dl sattumia (eli tässä tapauksessa valkosuklaata ja pekaanipähkinöitä)

Vatkaa pehmeä voi, sokeri, fariinisokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda ja suola keskenään ja lisää joukkoon parissa erässä. Lisää lopuksi rouhitut sattumat.

Vuoraa leivinpelti leivinpaperilla, nostele ruokalusikalla taikinasta nokareita pellille. Paista noin 200 asteessa 10-12 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat kauniin vaaleanruskeita ja kypsiä myös pohjasta. Paistoin isohkoja kakkusia vain kymmenisen minuuttia. Näin ne jäivät vähän sitkeiksi ja meheviksi sisältä.

Lindströminpihvit ja oodi ruskealle kastikkeelle

Lindströminpihvit löytyvätkin jo entuudestaan täältä, mutta miksen ole koskaan vouhkannut perinteisestä ruskeasta kastikkeesta? Ihana ruskea kastike on arkiruokien aatelia, eikä yhtään vanhanaikaista minun mielestäni.

Pihvien ohje on täällä.

 

Niin ja se ruskeakastike. Sen jokainen taitaa tehdä tavallaan, mutta Kotivinkistä löytyi tämä.

Ruskea kastike

4 dl voimakkaan makuista lihalientä

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

mustapippuria, suolaa

Kiehauta lihaliemi. Lämmitä pannu, sulata voi, lisää vehnäjauhot. Ruskista jauhoja koko ajan sekoittaen, kunnes seos muistuttaa väriltäänkinuskia. Kaada kuuma liemi suurukseen sekaan ja kiehauta. Keitä hiljalleen 5-10 minuuttia. Mausta.

Kasvit ovat kodin kaunistus?

"Äiti onko tämä kukka kaunis?" kysyi 3-vuotias  mallaillessani kummituspensasta kotiimme. Vastasin totuudenmukaisesti että ei ole. Olisiko kummistuspensaalle eli corocia cotoneasterille vaikkapa vinkeä parempi kuvaus?

Kummituspensas löytyi puutarhamyymälästä kanervoiden vierestä, joten ilmeisesti tämä olisi enemmän ulkokasvi. Mutta koska Design Marketissakin tätä myytiin sisäkasvina, niin minäkin sijoitan kasvin sisätiloihin. Ruukussa tullut hoito-ohje käskee sijoittamaan kasvin valoisaan ja kastelemaan maltillisesti. Hauska nähdä tuleeko meistä kahdesta ystäviä.

Lapsiperheen ruokapöydästä tai oikeastaan sen peitteestä

Ennen lapsia ei ruokapöydällemme todellakaan levitetty minkään sortin muovilärpäkettä. Lasten myötä tämäkin periaate haudattiin. Kuiva puuro nimittäin irtoaa vanhan pöydän pinnasta toooodella vaikeasti. Kolmen vuoden empiirisen tutkimuksen jälkeen olen tullut tulokseen, että kernit ovat huonoja ja vahakankaissakin olisi toivomisen varaa. Vahakankaissa ongelma on että porkkana ja tomaatti värjäävät ne tahraiseksi. (Auringon valo tosin valkaisee näitä tahroja yllättävän hyvin.) Kalliit vahakankaat eivät välttämättä ole käytössä yhtään laadukkaampia kuin halvat. Tosin kalliit ovat paremman näköisiä. Ja sitten kun sen sievän ja toimivan vahakankaan löytää niin vuoden käytön jälkeen kuosi voi jo alkaa kyllästyttämään.

Viikonloppuna olin jo tilaamassa pleksiä tai lasilevyä pöydän kanneksi, mutta eihän se jatkettavan pöydän kanssa toimi. Lopussa päätin ostaa sievän kankaan ja päälle värittömän vahakankaan (Jyskistä hintaan 4,99€/m). Yhdistelmä näyttää siltä mikä se on, muovilta liinan päällä. Mutta värittömästä vahakankaasta tahrat irtoavat kivutta ja pöydän ilmekin voi vaihtua aiempaa useammin. Miinuksena, että muoviliina liukuu jonkin verran pöytäliinan kanssa, eikä laskeudu reunoista ihan täydellisen hyvin. Hyviä puolia on kuitenkin enemmän kuin huonoja tälla haavaa.

Ompeluharjoituksia -ruttupipo

Myivät minulle kangaskaupassa harmaasta trikoosta pakan lopun edullisesti. Kaikki harjoituspiponi syntyvät siis nyt harmaina, onneksi sitä on helppo piristää jollain muulla värillä. Vaikkapa mustalla =)

Moda-lehden (7/12) ohjeella tehtyä pipoa on näkynyt paljon blogeissa, eikä suotta, sillä pipo on helppo tehdä ja ainakin minusta oikein veikeän näköinen. Lainasin lehden kirjastossa, mutta esimerkiksi täältä näet mallin ja teko-ohjeen.

Pienet koristekurpitsat

Olen manaillut koko syksyn etten istuttanut kolmesta lavankauluksestani yhteen koristekurpitsoita. Haaveilen kokonaisesta kurpitsakorista ulkoportaille, mutta nämä muutamat kelvatkoon. Ensi kevääksi muistiin siis näidenkin siemenpussin hankkiminen!

Syklaami, muratti, kahta eri  keijunkukka, kuparisara.

Omenainen saaristolaisleipä

Löysin varastosta monta purkkia omenahilloa, joiden olemassaolon olin unohtanut. Hädissäni olen koettanut keksiä hillolle käyttökohteita, joten Tyrniä ja tyrskyjä -blogin saaristolaisleipä valikoitui heti julkaisunsa jälkeen ruokalistallemme. Koko perheemme pitää makeista mallasleivistä, eikä tämäkään ohje tehnyt poikkeusta. Maukkautensa lisäksi mallasleivät ovat hävyttömän helppoja tehdä. Leipä maistuu hyvältä maustamattoman tuorejuuston kanssa, tosin eräs taloudessamme pitää yhdistelmää kummallisena. 

Omenainen saaristolaisleipä

• 0,5 l piimää
• 1 pala hiivaa
• 1,5 dl kaljamaltaita
• 1,5 dl kaurahiutaleita
• 2 dl ruisjauhoja
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl siirappia
• 1 dl omenahilloa
• 1,5 tl suolaa

Haaleaan piimään sekoitetaan ensin hiiva ja sitten muut aineet. Kaadetaan taikina vuokaan ja annetaan nousta kunnolla. Paistetaan 175 asteessa reilusti yli tunti. (Voidellaan paistamisen välillä siirappi-kahviseoksella., jos muistaa)  Taikinasta tulee yksi leipä, mutta ohje on helppo kaksinkertaistaa ja tehdä kaksi leipää kerralla.

Kantarellit ja syyskukat

Olen nähnyt elämässäni yhden kantarellin luonnossa. Ei kasva nämä herkut kotiseudulla, eikä niitä ole löytynyt omilla harvoilla sieniretkillä täällä etelässäkään. Onneksi muut ovat onnekkaampia, ystävättären vanhemmat lahjoittivat toistakymmentä litraa sieniä. Olin aika otettu!

Yritin lahjoa sienestäjiä tuoreella leivällä, toivottavasti korvaus oli riittävä.

Omat syyskukatkin jäivät kotiloiden invaasion vuoksi heikoiksi. Markkinoilta sai onneksi lohdutukseksi syyskukkakimpun. Näitä, kun kylväisi ensi keväänä onnistuneesti niin olisipa kaunista. Pientä auringonkukkaa, tsinniaa, komeamaksaruohoa. Mutta mitä nuo kaikki muut ovat...

Tosi suklaiset suklaakuppikakut (munaton ja maidoton)

Meillä oli ihania päivällisvieraita, joille syötin hirmuisen suklaisia suklaakuppikakkuja. Nämä olivat ehkä hieman aikuisempaan makuun, juuri tuon tumman suklaan takia, mutta rakenteeltaan tosi hyviä munattomia leivonnaisia. Ohje on Ihanat kuppikakut -kirjasta (Kiiski&Ehnqvist), jonka hankkimista suosittelen lämpimästi! Osa kirjan tuotosta menee kotimaassa lapsiperheitä auttavalle Hope-yhdistykselle. Lisäksi kirjan ohjeet ovat todella hyviä, joskin miinuksena täytyy sanoa, että kirjassa heiluu julkimoita ihan irrallisesti, joka ainakin minua härkkii.

Suklaakuppikakut

munaton, maidoton

n. 12 kpl

3 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 ½ tl ruokasoodaa
1 ½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g tummaa, maidotonta suklaata karkeana rouheena (tai pähkinä/mantelirouhetta, kuivattuja karpaloita)
2 dl vettä (tai kahvia, kookosmaitoa, appelsiinimehua tms)
100 g sulatettua kasvismargariinia

Sekoita kuivat aineet ja suklaarouhe. Kääntele joukkoon vesi ja jäähtynyt margariini. Annostele vuokiin ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Kuorrutus:
50 g tummaa suklaata sulatettuna
100 g kasvismargariinia
2 ½ dl tomusokeria

Vaahdota margariini kuohkeaksi ja vatkaa jäähtynyt suklaasula sekaan. Lisää tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Jos seos muuttu rakeiseksi, lisää hieman vettä, kunnes koostumus on sopiva pursotettavaksi. Kuorruta jäähtyneet kuppikakut ja koristele halutessasi.

Focaccia

Olin jostakin syystä unohtanut focaccian pitkäksi aikaa, kunnes Kanelia ja kardemummaa -blogi muistutti minua tämän leivän olemassaolosta. Ohjeesta poiketen teen aina vain yhden peltileivän, alla alkuperäinen kahden pienenmmän leivän ohje.  Focacciaa helpompaa leipää ei taida ollakaan. Tämä versio on tehty vallan pelkästään täysjyvävehnäjauhoista (Sunnuntain) ja toimi yllättävän hyvin. Eli ei maistunut ihan pelkästään terveelliseltä. Väliin mätin päivälliseltä jäänyt salaatti ja paahtopaistia ja herkkuiltapala oli valmis.

FOCACCIA, perusohje

2 LEIPÄÄ

25 g (1/2 palaa) tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 rkl siirappia tai hunajaa
1/2 rkl hyvälaatuista suolaa
1/2 dl oliiviöljyä
3 dl hiivaleipäjauhoja
noin 5 dl vehnäjauhoja


Päälle:
oliiviöljyä
sormisuolaa
JA
punasipulirenkaita
TAI
5 oksaa tuoretta rosmariinia, oliiviöljyä, sormisuolaa (parmesaania raastettuna)


1. Murenna hiiva kulhoon ja lisää joukkoon kädenlämpöinen vesi sekä siirappi ja suola. Sekoita kunnes hiiva liettyy. Lisää joukkoon oliiviöljy.
2. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen jauhot ja alusta taikina.
3. Kohota taikinaa kulhossa leivinliinalla peitettynä noin 45 minuuttia tai kunnes se on kooltaan noin kaksinkertainen.
4. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
5. Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle, jaa kahdeksi yhtä suureksi palaksi, vaivaa ja pyöritä palloiksi. Taputa ne sen jälkeen noin 1 1/2 cm paksuiksi levyiksi uunipellille leivinpaperin päälle.
6. Kohota leivät kaksinkertaiseksi leivinliinan alla.
7. Paina sormillasi leipien pintaan pieniä, syviä kuoppia. Valuta niiden päälle oliiviöljyä ja ripota päälle sormisuolaa sekä valitsemasi "mausteet": viipaloi punasipulit ohuiksi renkaiksi. Rosmariinifocacciaa varten murskaa rosmariinilehdet huhmaressa, lisää joukkoon oliiviöljyä ja sormisuolaa. Levitä rosmariiniöjy leivän pinnalle. Voit halutessasi lisätä päälle vielä parmesaaniraastetta.
8. Kypsennä leipiä uunin keskiosassa noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kullanruskeita.

Mustapaputäytteiset quesadillat

Törmäsin taannoin ruokablogeja selaillessani reseptiin, joka piti testata. Ja lainatakseni Kädenvääntöä -blogia totean samoin "Halleluja, kädet ilmaan!" Ohje on niin yksinkertainen, helppo ja hyvä, että ansaitsisi tulla seuraavaksi ruokablogien hitiksi. Siis kokeilkaa!

Jostakin päähänpistosta värkkäsin viimeksi tortillalätyt itse. Ovathan ne ihan sata kertaa parempia kuin kaupan lätyt, mutta leyhyteltyäni palohälytintä muutamaan otteeseen voi olla etten jaksa ihan vasta tarttua kaulimeen. Lienen maininnuntkin, että inhoan korvapuustitaikinaa ohuempien levyjen kaulimista. Alla myös lättyjen ohje, jos siihen joskus on aikaa.

p.s. olen saanut kuvan kanssa apua. Taas.

Kuten kuvasta näkyy, myös napero syö näitä. Silloin jätän chilin pois.

Mustapaputäytteiset quesadillat

5-6 tortillaa

purkki mustapapuja (170g huuhdeltuina ja valutettuina)

puolikas chili

2 valkosipulinkynttä

2 tomaattia

1/3 sitruunan mehu

ripaus suolaa

mustapippuria

+ juustoraastetta

Huuhtele ja valuta pavut. Muussa ne haarukalla mössöksi, lisää sekaan pieneksi pilkottu chili (poista siemenet) sekä pieneksi pilkotut valkosipulinkynnet. Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi, heitä joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, purista joukkoon sitruunan mehu. Sekoita ja anna makujen tekeytyä jääkaapissa n. 15 minuuttia. Lusikoi toiselle puolelle tortillaa, levitä toiselle puolelle juustoraaste. Taita tortillat puoliksi ja paista molemmin puolin pannulla. Tarjoile ranskankerman kanssa!

Tortillat 

5 ½ dl (durum)vehnäjauhoja

½ tl suolaa

½ dl öljyä

2 dl vettä

Sekoita ainekset keskenään kimmoisaksi taikinaksi. Leivo taikinasta tanko ja jaa se 10 osaan ja pyörittele jokaisesta pulla.Kauli valmistamasi taikinapallot paistinpannusi kokoisiksi pyöreiksi levyiksi. Paista tortilloja ilman rasvaa paistinpannulla molemmin puolin niin, että tortilla saa hivenen rusehtavia pilkkuja.

Laiskurin herrasväenleivät

Pidän vadelmahillolla täytetyistä lusikka- ja herrasväenleivistä, mutta en niihin liittyvästä työmäärästä. Oikotie onneen löytyi, kun älysin rullata taikinasta pötkön jääkaappiin josta sitten leikkasin sitten ohuita siivuja. Ihan tasakokoisia pikkuleivistä ei tullut, mutta välttää minulle.

Laiskurin herrasväenleivät 

keksitaikina Lindholm: Pala kakkua

5 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ dl tomusoekria
300g kylmää voita
½-1 rkl kylmää vettä

Väliin vadelmahilloa
pinnalle Siro-sokeria

Sekoita kuivat aineet, kuutioi voi ja nypi (käytin konetta) ne jauhoseokseen. Lisää vesi ja sekoita seos nopeasti taikinaksi. Älä vaivaa taikinaa. Jaa taikina kahtia ja rullaa kaksi pötköä. Nosta pötköt jääkaappiin ainakin tunniksi. Leikkaa veitsellä ohuita kiekkoja, nosta kiekot leivinpaperille ja paista 175 asteessa kunnes niissä on hieman väriä. Paistoaika riippuu keksien paksuudesta, noin 7 minuuttia.

Täytä jäähtyneet pikkuleivät vadelmahillolla, paina kaksi keksiä vastakkain. Kierittele keksi Siro-sokerissa.

1+3 päivät

Vietimme eilen tuplasynttäreitä hienossa säässä kummien ja isovanhempien kanssa. Hulinaa oli sen verran, että kuvaaminen jäi melko vähälle. Pääruokana olleesta moussakasta ei tullut yhtään näpsyä, tosin ruokaa jäi sen verran että ehdin  vielä kaivaa kameran esiin. Kakut kynttilöineen tulivat sentään muutamaan kuvaan mukaan.

Isompi syntymäpäiväsankari toivoi muumikakkua. Päädyin helppoon, krouviin mutta maistuvaan toteutukseen, jota olen tehnyt usein aiemminkin. Kakussa on suklaakakkupohja, joka romahtaa jäähtyessään. Kraateriin laitoin kermavaahtoa, hakattua suklaaminttua, pensasmustikoita ja vadelmia. Tulevia leipomisia ajatellen pitää muistaa jauhottaa vuuan reunat leivinpaperin käyttämisen sijaan jotta reunat olisivat kuvauksellisemmat. Tuplakokoisen kakun sijaan molemmat pojat saivat omat kakkunsa ja kynttilänsä.

Romahtava suklaakakku

Maku-lehti

10 palaa

Pohja

250 g tummaa suklaata

150 g voita

2 dl sokeria

6 kpl munaa

3/4 dl vehnäjauhoja

2 rkl sitruslikööriä

Täyte

2 dl vispikermaa

Sulata paloiteltu suklaa ja rasva kattilassa miedolla lämmöllä. Anna jäähtyä hieman. Voitele ja jauhota (Ø 24–26 cm) irtopohjavuoka. Vatkaa munat ja sokeri kestäväksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon jauhot siivilän läpi sekä hieman jäähtynyt suklaa ja sitruslikööri. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 180 asteessa 35–40 minuuttia. Jäähdytä kakku. Kakun keskusta vajoaa leivonnaisen jäähtyessä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Levitä seos kakun pinnalle.

 

Muumikoristeet on tehty esikoisen kummitädiltä lainatuilla mainioilla muotoitella sokerimassasta. Pikkuveljen kakussa oli luonnollisesti Pikku Myy.

Kahvipöydässä oli lisäksi laiskan emännän herrasväen leipiä, joihin palaan. Isoveli suunnitteli pakkaavansa keksit kerhoon mukaan evääksi. Äitinsä poika. Kerhoa on ensimmäinen viikko takana ja ukko on jäänyt sinne oikein mielellään ja reipastunut hurjasti huomattuaan itsekin olevansa iso poika. Nyyhkis.

Tortano eli täytetty leipä

Perjantai on itseoikeutettu pitsapäivä. Mutta joskus voi livetä säännöistä. Viskasin lähes samat aineet kuin lempipitsaani Leilan Vielä yksi pala -kirjasta löydettyyn täytettyyn leipään. Ja hyväähän tämäkin oli ja lisäksi paljon helpompaa sohvalla syötävää kuin pitsa. Durumvehnäjauhot ja toinen paketti kinkkua uupuivat, tosin lopputulos oli ilmankin mainio. Täytetty leipä olisi aika kiva lounastarjottava ruokakaisan salaatin kanssa tai sitten piknikvieminen. Tai sitten perjantaiherkku.

Tortano eli täytetty leipä

15 g tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl suolahiutaleita (sormisuolaa, jos käytät tavallista suolaa, vähennä määrää)
2,5 dl durumvehnäjauhoja
4 dl erikoisvehnäjauhoja


täytteeksi
200 g mozzarellaa siivuina
200 g ilmakuivattua kinkkua
puntti basilikaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää joukkoon loput aineet ja viimeisenä jauhot. Vaivaa kimmoisaksi ja kohota kulhossa peitettynä noin 40 minuuttia tai kaksinkertaiseksi. Taputtele n. 1 cm levyksi (eli ei kaulita, jotteivat ilmakuplat karkaisi) ja ripsi pintaan täytteet. Jätä yläkulmaan muutaman sentin mittainen alue, jossa ei ole täytteitä, ja voitele se vedellä (voitelu auttaa rullaa pysymään kasassa). Rullaa taikina kääretortun tapaan ja siirrä leivinpaperille uunipellille. Taivuta rullasta ympyrä painelemalla rullan päät kiinni toisiinsa. Kohota vielä noin 30 minuuttia ja paista sitten 200-asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. 

Kesäpäivänhattu

Kyllä sää voikin muuttua nopeasti, viime viikon kesä muuttui tällä viikolla syksyksi. Myös pihan kukat voi siis vaihtaa syystäkin toisiin. Oli minulla huono omatunto kärrätessäni vielä kohtuullisessa kunnossa olleita kesäkukkia biojätteeseen, mutta entäs jos vain kyllästytti niiden katselu? Kesäpäivänhatut suorastaan huusivat päästä pihaani, minkä siinä sitten mahtoi.

Parvekeviljelylaatikossa punoittavat tomaatit, yksi ainokainen pensastomaatti on ahkeroinut oikean jättäsadon. Tukikeppeihin olisi voinut satsata jo keväämmällä...

Voisilmäpullat

Pulla on ihan parasta. Mainion vinkin voisilmäpullien tekoon olen saanut Maijalta. Kun ripsii pullan päälle korppujauhoja, ei voi karkaa turhaan leivonnaisesta pois. Maiskis.

Voisilmäpullat

5 dl maitoa
2 dl sokeria
1 muna
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
2 ps kuivahiivaa
13-15 vehnäjauhoja
150-200 g voita

Täyte:
n. 50 g voita
0,5 dl sokeria
0,5 dl korppujauhoja

Voiteluun:
1 kananmuna

Sekoita 42 asteiseen (reilusti kädenlämpöinen) maitoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Vispilöi taikinanesteeseen osa jauhoista, joihin kuivahiiva on sekoitettu. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kinmoisaksi. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 minuuttia (kaksinkertaiseksi).

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina n. 20-24 osaan ja pyörittele pulliksi. Anna kohota puolisen tuntia liinalla peitettynä.

Valmista sillä aikaa täyte. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin sokeri ja korppujauhot. Voitele kohonneet pullat munalla. Paina pullien keskelle syvennys ja täyte se voiseoksella. Paista pullia 225 asteessa uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia.

Kahteen kertaan marinoitu possunfilee

Tarjosin rapujuhlissa kylmänä alkuruokana kahteen kertaan marinoitua possun sisäfilettä, koska en halunnut heilua yhtään enempää kuin oli pakko keittiössä. Tämä sopikin hyvin illan teemaan, sillä lihan pystyi valmistelemaan etukäteen ja se vain parani odotellessaan. Mainio ohje, tätä täytyy tehdä vastakin. Tosin tuon ensimmäisen marinadin suolamäärä vähän arvelutti, olen oppinut että suola marinadissa vetäisi lihasnesteitä pois. Tein kuitenkin ohjeen mukaan, eikä lopputuloksessa siis ollut moitetta. Niin ja ohje on Hyvä terveys -lehdestä, kuten säntillisistä ja pienistä öljymääristä voi ounastella. Vihreä soosi on rucolakastike.

Kahteen kertaan marinoitu porsaanfilee

1 possun sisäfile n. 600 g

Marinadi 1 :

2 rkl rypsiöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
1 rkl dijonsinappia
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia

Puhdista liha kalvoista, sekoita marinadi ja laita lihan kanssa pussiin. Kääntele pussia välillä ja anna marinoitua vähintään tunteja.

Ota liha lämpenemään ja grillaa hyvä paistoväri, kääri liha folioon ja tuikkaa lihalämpömittari. Minusta possulle riittää 65 astetta sisälämmöksi (sehän nousee vielä tuosta), mutta tästä voidaan kiistellä. Vaihtoehtoisesti paista lihaan paistoväri pannulla ja laita liha uuniin 200 asteeseen mittarin kanssa.

Anna fileen jäähtyä täysin kylmäksi jääkaapissa, leikkaa filee mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja valele marinadi 2 pintaan. Liha voi huoletta maustua seuraavaan päivään.

Marinadi 2

½ dl rypsiöljyä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl vettä
2 rkl hienonnettua tuoretta timjamia
½ dl hienonnettua tuoretta basilikaa

Rapujuhlat

Olimme suunnitelleet rapujuhlia opiskelukavereille vuosikymmenen ajan, mutta aina vain juhlat ovat jääneet järjestämättä. Eilen saimme viimeinkin elokuun ensimmäisen viikonlopun (toivottavasti) perinteen polkaistua käyntiin.

Ravut ovat näyttävää tarjottavaa, pöytä ei juuri muita koristeita kaipaa kuin kruunutilliä ja sitruunaa.

Erään lähisukulaisen kauhuksi väsäsin kuitenkin itse kukkakimpun kukkakaupan ja oman pihan antimista. Vähän teki tiukkaa löytyy mitään kotiloilta säästynyttä. Sidontakurssi  olisi poikaa.

Alkuun söimme kahteen kertaan marinoitua grillattua possun sisäfilettä salaatin ja perunoiden kanssa. Ohjeeseen palaan, tätä tulen tekemään jatkossakin.

Possun ja rapujen kaveriksi sopi kuin nenän päähän Alkon tädin suosittelema ranskalainen Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc. En perinteisesti pidä valkoviineistä, mutta tämän viinin kanssa teen poikkeuksen.

Syömisen lomassa laulettiin. En uskaltanut luottaa omaan muistiini laulunsanoissa.

Ja juotiin snapseja. Määrät olivat kyllä maltillisempia kuin opiskeluaikoina.

Jälkiruoka oli Eeva Kolun ohjeella mutakakkua. Mutakakku on aina hyvää, mutta kyllä tämä oli nimensä veroista. Ohje riittää 6-8 hengelle. Vuokana käytin halkaisijaltaan 20 cm irtopohjaavuokaa.

Suorastaan syntinen suklaakakku

200 g tummaa suklaata (ei maitosuklaata)
200 g voita (ei leivontamargariinia)
3 dl sokeria
5 kananmunaa
1 rkl vehnäjauhoja (tai käytännössä mitä vain gluteenitonta jauhoa)

Pilko voi ja suklaa ja sulata ne erittäin miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää joukkoon sokeri ja sekoita tasaiseksi. Poista liedeltä ja sekoita joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää lopuksi jauho.
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia, hieman vuoan koosta riippuen. (Pienessä vuoassa kannattaa paistaa kauemmin, koska kakusta tulee paksumpi.) Kakku saa hölskyä vielä kevyesti keskeltä, kun otat sen pois uunista. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään yön yli. Kakun voi hyvin tehdä jo 2-3 päivää etukäteen.

Ensi vuonna uudelleen!